Hienojakoinen maalaji, joka on märkänä pehmeää ja taipuisaa mutta kuivana kovaa, varsinkin jos se on poltettu. Se koostuu suurelta osin vesipitoisista alumiinisilikaateista. Heprealaista sanaa ḥoʹmer käytetään savenvalajan ”savesta” (Jes 41:25), sinetin alla olevasta ”savesta” (Job 38:14), katujen ”savesta” (Jes 10:6), tiilien väliin pantavasta ”laastista” (1Mo 11:3) ja kielikuvana verrattaessa ihmistä hänen Muodostajansa, Jehova Jumalan, käsissä olevaan ”saveen” (Jes 45:9; vrt. Job 10:9). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa pē·losʹ tarkoittaa savenvalajan ”savea” (Ro 9:21) ja sitä kosteaa ”savea”, jota Jeesus käytti parantaessaan sokean miehen (Joh 9:6, 11, 14, 15; ks. myös SOKEUS), ja sanaa ke·ra·mi·kosʹ käytetään kuvailtaessa astioita, jotka on tehty savenvalajan savesta (Il 2:27).

Israelin alangoilla on runsaasti savea, ja Raamatun aikoina siitä tehtiin saviastioita ja tiiliä (Jer 18:4, 6; 2Mo 1:14; Na 3:14; ks. SAVENVALAJA). Koska kosteaan saveen voitiin painaa jälki, joka jäi siihen sen kuivuessa, sitä voitiin käyttää savitaulujen tekemiseen ja sinetteihin, jotka painettiin asiakirjoihin ja kirjeisiin. Savella sinetöitiin  saviruukkuja, joissa säilytettiin viiniä tai pidettiin turvassa arvokkaita asiakirjoja, esimerkiksi Jeremian omaisuutta koskenutta kauppakirjaa (Jer 32:14). Kuolleenmeren kirjakääröjen säilyminen on suurelta osin niiden saviruukkujen ansiota, joista ne löydettiin.

Siihen, että savi on peräisin maasta, viitataan seuraavankaltaisissa ilmauksissa: ”katujen savi”, ’ihminen on tehty savesta’ tai ’ihminen alennetaan saveen’ (Job 10:9; 30:19; 33:6; Jes 10:6). Toinen kielikuva, joka liittyy sanontaan, että ihminen on tehty savesta, on se, että Jehova on Savenvalaja (Jes 29:16; 45:9; 64:8; Ro 9:21). Savi ei ole vahva materiaali silloinkaan, kun se on poltettu kovaksi, ja raudan ja saven seos on arvotonta (Da 2:33–35, 41–43, 45). Savesta on tuskin mitään suojaa (Job 4:19; 13:12; Jes 41:25). Koska se on niin yleistä, sillä ei juuri ole kaupallista merkitystä (Job 27:16).