1. Yksi Kuusin kuudesta pojasta (1Mo 10:7, 8; 1Ai 1:9, 10).

2. Bikrin poika, benjaminilainen, joka menetti henkensä kapinoidessaan Daavidia vastaan (2Sa 20:1, 2). Kun Daavid palasi Absalomin kapinan jälkeen Jerusalemiin, huomasi Seba, ”kelvoton mies”, kymmenen heimon kantavan kaunaa Juudan miehiä, Daavidin heimoa, kohtaan (2Sa 19:40–43). Seba lietsoi tätä katkeruutta sanomalla, että muilla heimoilla ei ollut ”mitään osuutta Daavidiin”, ja kehottamalla: ”Jokainen jumaliensa luo!” Juudan miehet pysyivät kuninkaansa kanssa, mutta ”kaikki Israelin miehet” lähtivät Daavidin luota seuratakseen Sebaa. Yksi syy tämän kapinan puhkeamiseen on saattanut olla se, että Benjaminin heimo haluttiin nostaa takaisin siihen huomattavaan asemaan, joka sillä oli ollut Saulin kuninkuusaikana.

Daavid käski sotapäällikkönsä Amasan koota kolmen päivän kuluessa Juudan miehet taisteluun, jotta Seban kapina saataisiin kukistettua. Kun Amasa ei ilmaantunut ajoissa paikalle, kuningas lähetti pakenevan Seban perään Abisain (joskin nähtävästi Abisain veli Joab varsinaisesti johti takaa-ajoa). Seba ja hänen tukenaan olleet sukulaiset pakenivat pohjoiseen aina Abel-Bet-Maakaan, Naftalin linnoitettuun kaupunkiin, asti. Takaa-ajajat piirittivät kaupungin ja alkoivat kaivaa muurin perustuksia. Sitten eräs kaupungissa asuva viisas nainen puhui Joabin kanssa ja pyysi rauhan solmimista. Joab vastasi, että armeija vetäytyisi, jos kaupunki luovuttaisi kapinallisen Seban. Tämän kuultuaan kaupungin väki löi Sebalta pään poikki ja heitti sen kaupungin muurin yli Joabille. (2Sa 20:1–8, 13–22.)

3. Basanissa asunut gadilainen, Abihailin jälkeläinen (1Ai 5:11, 13, 14).

4. Nähtävästi yksi niistä Simeonin heimolle annetuista erilliskaupungeista, jotka sijaitsivat Juudan alueen eteläosassa (Jos 19:2). Nimeä ei kuitenkaan esiinny 1. Aikakirjan 4:28–32:n rinnakkaisluettelossa eikä alun perin Juudalle määrättyjen kaupunkien joukossa (Jos 15:26). Koska Joosuan 19:2–6:ssa kaupunkeja sanotaan olevan 13, mutta todellisuudessa luetellaankin 14 kaupunkia, jotkut tutkijat ovat esittäneet, että Seba ja Beerseba olivat saman kaupungin kaksi eri  osaa, joista Seba oli vanhempi. Jos Seba oli erillinen paikka, se on saattanut olla sama kuin Sema, joka mainitaan Joosuan 15:26–32:n luettelossa.

5. Itäafrikkalainen maa. Jesajan 43:3:ssa Seba yhdistetään Egyptiin ja Etiopiaan (Kuus); ne kaikki annettiin lunnaiksi Jaakobin sijasta. Samankaltaisessa luettelossa Jesajan 45:14:ssä lukee ”Seban” tilalla ”sabalaiset”, mikä osoittaa, että Seban asukkaita sanottiin sabalaisiksi. Näissä jakeissa annetaan ymmärtää, että Seba rajoittui tai sisältyi Etiopiaan. Josefus tukee tätä käsitystä sanoessaan, että ”Saba” tarkoitti Niilin varrella sijainnutta Meroën kaupunkia sekä Niilin, Sinisen-Niilin ja Atbarajoen välistä suurta aluetta (Meroë-saarta) (Jewish Antiquities, II, 249 [x, 2]). Näiden sabalaisten kerrotaan olleen ”kookkaita miehiä” (Jes 45:14), minkä Herodotos vahvistaa kuvaillessaan etiopialaisia ’suurimmiksi ja kauneimmiksi ihmisiksi koko maailmassa’ (Historiateos, III, 20). (Ks. KUUS nrot 1 ja 2.)

Meroë oli pitkään tärkeä kauppapaikka. Niiden kaukaisten paikkojen joukossa, joista puhutaan psalmissa 72 kuvailtaessa Jehovan nimittämän Kuninkaan valta-aluetta ja vaikutuspiiriä, mainitaan Seba ja Saba paikkoina, joiden kuninkaat antaisivat lahjan (Ps 72:10; Jl 3:8).