Tämä Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirja sisältää Jehovan sanan, jonka hän välitti profeettansa Sefanjan kautta. Sefanja toimi profeettana Juudan kuninkaan Josian päivinä (659–629 eaa.). (Sef 1:1.) Kuningas Josia aloitti 12. hallitusvuotenaan, ollessaan noin 20-vuotias, laajan kampanjan epäjumalanpalvelusta vastaan, ja hänen 18. hallitusvuodestaan aina hänen hallituskautensa loppuun saakka hänen alamaisensa ”syrjään poikkeamatta seurasivat Jehovaa” (2Ai 34:3–8,  33). Koska Sefanjan kirjassa siis mainitaan Juudassa olleet vieraiden jumalien papit ja siellä harjoitettu Baalin ja taivaankappaleiden palvonta, se on otaksuttavasti kirjoitettu ennen kuin Josian uudistukset alkoivat n. 648 eaa. (Sef 1:4, 5).

Sefanjan aloittaessa profetoimisensa Juudassa rehottivat epäjumalanpalvelus, väkivalta ja petollisuus. Monet sanoivat sydämessään: ”Ei Jehova tee hyvää, eikä hän tee pahaa.” (Sef 1:12.) Sefanjan profetoiminen teki kuitenkin selväksi, että Jehova panisi toimeen koston katumattomille väärintekijöille (1:3–2:3; 3:1–5). Hänen epäsuotuisat tuomionsa langetettaisiin paitsi Juudalle ja Jerusalemille myös muille kansoille, nimittäin filistealaisille, ammonilaisille, moabilaisille, etiopialaisille ja assyrialaisille (2:4–15).

Sefanjan profetia lohdutti erityisesti niitä, jotka yrittivät palvella Jehovaa ja joiden on täytynyt olla todella ahdistuneita Jerusalemin asukkaiden, esimerkiksi sen turmeltuneiden ruhtinaiden, tuomarien ja pappien, inhottavien tapojen vuoksi (Sef 3:1–7). Ilmeisesti juuri oikeamielisille, jotka varmasti odottivat Jumalan tuomion täytäntöönpanoa jumalattomille, lausuttiin seuraavat sanat: ”’Odottakaa minua’, lausuu Jehova, ’siihen päivään saakka, jona nousen saaliille, sillä oikeudellinen päätökseni on, että minä kokoan kansakunnat, kerään valtakunnat vuodattaakseni niiden päälle tuomiojulistukseni, suuttumukseni koko hehkun.’” (3:8.) Lopulta Jehova katsoisi suosiollisesti kansansa Israelin jäännöksen puoleen, toisi sen takaisin vankeudesta ja tekisi sen nimeksi ja ylistykseksi kaikkien muiden kansojen keskuudessa (3:10–20).

Oikeaperäisyys. Sefanjan kirjan oikeaperäisyydestä on olemassa hyvät todisteet. Raamatun muissa osissa esitetään usein ajatuksia, jotka ovat rinnakkaisia tämän kirjan ajatusten kanssa (vrt. Sef 1:3:a Ho 4:3:een; Sef 1:7:ää Hab 2:20:een ja Sak 2:13:een; Sef 1:13:a 5Mo 28:30, 39:ään ja Am 5:11:een; Sef 1:14:ää Jl 1:15:een; Sef 3:19:ää Mi 4:6, 7:ään). Siinä tähdennetään joitakin tärkeitä totuuksia täysin sopusoinnussa muun Raamatun kanssa: Jehova on vanhurskauden Jumala (Sef 3:5; 5Mo 32:4). Vaikka hän suokin mahdollisuuden katua, hän ei anna rikkomuksen jäädä rankaisematta määräämättömään aikaan asti (Sef 2:1–3; Jer 18:7–11; 2Pi 3:9, 10). Ei hopea eikä kulta voi vapauttaa jumalattomia Jehovan vimman päivänä (Sef 1:18; San 11:4; Hes 7:19). Jumalan suojeluksen saamiseksi ihmisen täytyy käyttäytyä tavalla, joka on sopusoinnussa Jumalan vanhurskaiden tuomioiden kanssa (Sef 2:3; Am 5:15).

Kirjan kanonisuudesta on huomattavana todisteena myös profetioiden täyttyminen. Ennustettu tuho kohtasi Assyrian pääkaupunkia Niniveä 632 eaa. (Sef 2:13–15) ja Juudaa ja Jerusalemia 607 eaa. (Sef 1:4–18; vrt. 2Ku 25:1–10). Etiopialaiset saivat egyptiläisten liittolaisina ilmeisesti kokea onnettomuuden Nebukadnessarin valloittaessa Egyptin (Sef 2:12; vrt. Hes 30:4, 5). Myös ammonilaiset, moabilaiset ja filistealaiset hävisivät lopulta kansoina (Sef 2:4–11).

[Tekstiruutu s. 873]

SEFANJAN KIRJAN KOHOKOHTIA

Jumalan tuomiosanomia Juudaa ja Jerusalemia sekä muita kansakuntia vastaan; myös julistus Jerusalemin ennallistamisesta

Kirjan kirjoitti Sefanja Josian hallituskauden alkupuolella, ennen kuin tämä aloitti uudistukset n. 648 eaa.

Jehovan tuomiopäivä on lähellä (1:1–2:3)

Jehova tekee lopun kaikesta, mikä on maan pinnalla

Kaikki Juudassa ja Jerusalemissa olevat, jotka harjoittavat epäjumalanpalvelusta, jotka vannovat sekä Jehovalle että väärän jumalan kautta, jotka vetäytyvät pois palvelemasta Jehovaa tai jotka eivät ole etsineet häntä, karsitaan pois

Huomio kiinnitetään mm. ruhtinaisiin, väkivaltaisiin ja pettäjiin; kaikki, joiden mielestä Jehova ei tee hyvää eikä pahaa, näkevät rikkautensa ja omaisuutensa katoavan

Jehovan päivä on tulossa, vimman päivä; ei hopea eikä kulta pelasta

Maan sävyisien tulee etsiä Jehovaa sekä sävyisyyttä ja vanhurskautta; silloin heidät todennäköisesti kätketään hänen suuttumuksensa päivänä

Rangaistus Juudan naapureille ja kauempana sijaitseville Etiopialle ja Assyrialle (2:4–15)

Filistealaiset tuhotaan; Moabista tulee yhtä autio kuin Sodomasta, ja Ammonista tulee kuin Gomorra Jehovan kansan häpäisemisen takia

Etiopialaiset kaatuvat miekkaan; Assyria tuhotaan; Ninive hävitetään, ja villieläimet ottavat haltuunsa sen rauniot

Jerusalemin kapina ja turmelus (3:1–7)

Sortava kaupunki, Jerusalem, on myös määrätty tuomittavaksi; se ei luottanut Jehovaan eikä vetäytynyt lähelle häntä; sen ruhtinaat, tuomarit, profeetat ja papit toimivat kaikki turmeltuneesti sen sijaan, että heillä olisi ollut myönteinen vaikutus

Kansa ei pelännyt Jehovaa eikä muuttanut tapojaan senkään jälkeen, kun se sai nähdä hänen tuomionsa muille kansakunnille

Jehovan suuttumuksen vuodattaminen ja jäännöksen ennallistaminen (3:8–20)

Jehovan suuttumus vuodatetaan kansakunnille ja valtakunnille

Kansoille annetaan puhdas kieli, jotta ne huutaisivat avukseen Jehovan nimeä ja palvelisivat häntä olka olkaa vasten

Vain nöyrät ja alhaiset jäävät jäljelle Jumalan kansan Israelin keskuuteen, ja he ovat turvassa hänen suojeluksessaan

Kaikkia, jotka ovat syyllistyneet Israelin ahdistamiseen, rangaistaan; jälleen yhteen koottu jäännös tehdään ”ylistykseksi maan kaikkien kansojen keskuudessa”