Heprealaisten painomittojen (1Sa 17:5, 7; Hes 4:10; Am 8:5) ja rahojen perusyksikkö. Noin 45 merkityn sekelinpunnuksen keskiarvon perusteella on sekelin painoksi saatu 11,4 g. Yksi sekeli vastasi 20:tä geraa (4Mo 3:47; 18:16), ja on todisteita siitä, että 50 sekeliä vastasi yhtä minaa (ks. MINA). Nykyarvoissa laskettuna hopeasekeli olisi 2,20 dollaria ja kultasekeli 128,45 dollaria.

Sekeli mainitaan usein hopean ja kullan yhteydessä (1Ai 21:25; Ne 5:15). Ennen kolikkojen käyttöönottoa käytettiin maksuvälineenä hopeaa (harvemmin kultaa), joka kauppaa tehtäessä punnittiin (1Mo 23:15, 16; Jos 7:21). Tabernaakkelia varten annetut avustukset mainittiin toisinaan sekeleinä ”pyhäkkösekelin mukaan” (2Mo 30:13; 3Mo 5:15; 27:2–7, 25). Tällä on saatettu korostaa sitä, että painon tuli olla tarkka tai että sen tuli olla jonkin tabernaakkelissa säilytetyn standardipainon mukainen.

Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa usein mainittujen ”hopearahojen” ajatellaan yleensä olleen hopeasekeleitä, rahojen perusyksikköjä (Tu 16:5; 1Ku 10:29; Ho 3:2). Tätä tukevat Septuaginta (jossa 1. Mooseksen kirjan 20:16:n ”hopearahaa” vastaava kreikkalainen sana on sama kuin 1. Mooseksen kirjan 23:15, 16:n ”sekeliä” vastaava kreikkalainen sana) sekä targumit. Jeremian 32:9:n mukaan profeetta maksoi pellosta ”seitsemän sekeliä ja kymmenen hopearahaa”. Tämä oli kenties vain lakikielessä käytetty sanamuoto, joka tarkoitti 17:ää sekeliä hopeaa (KR-92, KR-38, NE) tai mahdollisesti seitsemää kultasekeliä ja kymmentä hopeasekeliä.

Toisen Samuelin kirjan 14:26 voi tarkoittaa, että oli olemassa ”kuninkaallinen” sekeli, joka erosi tavallisesta sekelistä, tai siinä voidaan viitata johonkin kuninkaan palatsissa säilytettyyn standardipainoon.