(juuresta, joka merkitsee ’rauhaa’).

1. Erään isänhuoneen päämies Leevin pojan Gersonin jälkeläisten joukossa (1Ai 23:6, 7, 9).

2. Jisharin sukuun kuulunut kehatilainen leeviläinen; hänet tunnettiin myös nimellä Selomit (1Ai 23:12, 18; 24:22).

3. Leeviläinen, joka oli Mooseksen jälkeläinen hänen poikansa Elieserin kautta. Daavid asetti Selomotin ja hänen veljensä valvomaan pyhien esineiden aarteita, mm. pyhitettyä sotasaalista, jota israelilaiset olivat ottaneet. (1Ai 26:25–28.) Häntä sanottiin myös Selomitiksi.