Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Semarja

Semarja

(’Jehova on vartioinut’).

1. Yksi niistä molempikätisistä benjaminilaissotureista, jotka liittyivät Daavidin seuraan hänen ollessaan pakolaisena Siklagissa (1Ai 12:1, 2, 5).

2. Kuningas Rehabeamin poika eli näin ollen Daavidin pojanpojanpoika (2Ai 11:18, 19).

3. Yksi niistä Harimin pojista, jotka lähettivät pois vierasmaiset vaimonsa ja poikansa, kun Esra palasi Jerusalemiin (Esr 10:31, 32, 44).

4. Yksi niistä Binnuin pojista, jotka myös olivat ottaneet vierasmaisia vaimoja mutta jotka lähettivät heidät pois (Esr 10:38, 41, 44).