Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Serafit

Serafit

Henkiolentoja, jotka ovat Jehovan valtaistuimen ympärillä taivaissa (Jes 6:2, 6). Heprealainen sana sera·fimʹ on monikkomuoto substantiivista, joka on peräisin verbistä sa·rafʹ ’polttaa’ (3Mo 4:12). Näin ollen heprealainen ilmaus sera·fimʹ tarkoittaa kirjaimellisesti ’polttavia’. Muissa kohdissa, joissa tuo substantiivi on joko yksikössä (hepr. sa·rafʹ) tai monikossa, se viittaa maan päällä oleviin luomuksiin. Tällöin se tarkoittaa ilmauksia ’myrkky-’, ’tuli- (tulehduksen aiheuttava)’ tai ’tulikäärme’ (4Mo 21:6, 8; Rbi8, alav.).

Profeetta Jesaja kuvailee näkyään seuraavasti: ”Mutta kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Jehovan istumassa ylhäisellä ja korotetulla valtaistuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafeja seisoi hänen yläpuolellaan. Kullakin oli kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa ja kahdella he peittivät jalkansa ja kahdella he lensivät. Ja he huusivat toinen toiselleen ja sanoivat: ’Pyhä, pyhä, pyhä on armeijoiden Jehova. Koko maan täyteys on hänen kunniaansa.’ – – Niin minä sanoin: ’Voi minua! Minähän olen kuin vaiennettu, sillä minä olen huuliltani epäpuhdas mies ja minä asun huuliltaan epäpuhtaan kansan keskuudessa; silmänihän ovat nähneet Kuninkaan, armeijoiden Jehovan!’ Silloin yksi serafeista lensi luokseni, ja hänen kädessään oli hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä alttarilta. Sitten hän kosketti suutani ja sanoi: ’Katso! Tämä on koskettanut huuliasi, ja erheesi on poistunut, ja sinun syntisi sovitetaan.’” (Jes 6:1–7.)

Jumalan olemusta ei kuvailla mitenkään, mutta hänen majesteettisen vaatteensa liepeiden sanotaan täyttäneen temppelin, joten kukaan ei mahtunut sinne seisomaan. Hänen valtaistuimensa ei ollut maan pinnalla vaan se oli ”ylhäinen” ja ”korotettu”. Serafien ’seisominen’ voi tarkoittaa ’leijumista’ yhden siipiparin varassa, aivan kuten Jehovan teltan sisäänkäynnin luona erämaassa oli ’seisahtunut’ eli leijuva pilvi (5Mo 31:15). Professori Franz Delitzsch sanoo serafien paikasta: ”Serafit eivät tosiaan olleet valtaistuimella istuvan Persoonan pään yläpuolella, vaan he pysyttelivät ilmassa Hänen pitkän vaatteensa yläpuolella, joka täyttää salin.” (Commentary on the Old Testament, 1973, VII osa, 1. jakso, s. 191.) Latinalaisessa Vulgatassa ei sanota, että ”serafeja seisoi hänen yläpuolellaan” vaan että heitä seisoi ”sen” yläpuolella. (Jes 6:1, 2.)

Korkea asema. Nämä mahtavat taivaalliset luomukset ovat enkeleitä, ja heillä on ilmeisesti erittäin korkea asema Jumalan järjestelyssä, koska heidän osoitetaan palvelevan Jumalan valtaistuimen luona. Hesekielin näyssä näkemät kerubit olivat ikään kuin juoksijoita, jotka liikkuivat Jumalan taivaallisten vaunujen mukana (Hes 10:9–13). Ajatus taivaissa olevista arvoasteista tai valta-asemista on sopusoinnussa Kolossalaiskirjeen 1:16:n kanssa, jossa mainitaan se, ”mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olkootpa ne valtaistuimia tai herrauksia tai hallituksia tai valtoja”.

Tehtäviä ja velvollisuuksia. Serafien määrää ei kerrota, mutta he huusivat toisilleen, mikä ilmeisesti merkitsee sitä, että heitä oli joka puolella valtaistuinta ja he julistivat Jehovan pyhyyttä ja kunniaa vuorolaulussa, jossa yksi (tai yksi ryhmä) toisti toisen perässä tai vastasi toiselle osalla julistusta: ”Pyhä, pyhä, pyhä on armeijoiden Jehova. Koko maan täyteys on hänen kunniaansa.” (Vrt. 5Mo 27:11–26:n kuvaukseen siitä, miten Lakia luettiin ja kansa vastasi.) Nöyrästi ja vaatimattomasti he peittivät Ylimmän läsnäolossa kasvonsa yhdellä kolmesta siipiparistaan, ja koska he olivat pyhässä paikassa, he peittivät jalkansa toisella siipiparilla osoittaakseen sopivaa kunnioitusta taivaallista Kuningasta kohtaan. (Jes 6:2, 3.)

Jumalan pyhyyttä koskeva serafien huuto osoittaa heidän tehtäviensä liittyvän siitä huolehtimiseen, että hänen pyhyyttään julistetaan ja hänen kunniansa tunnustetaan kaikkialla kaikkeudessa, myös maan päällä. Yksi serafeista kosketti Jesajan huulia puhdistaakseen hänet synnistä ja erheestä alttarilta ottamallaan hehkuvalla hiilellä. Tämä voi viitata siihen, että heidän työnsä liittyy jollain tavoin Jumalan kansan syntien poistamiseen Jumalan alttarilla olevan Jeesuksen Kristuksen uhrin perusteella. (Jes 6:3, 6, 7.)

Heidän hahmonsa näyssä. Kuvaus serafien jaloista, siivistä jne. täytyy ymmärtää vertauskuvalliseksi, sillä se, että he muistuttavat maan päällä eläviä luomuksia, vain edustaa kykyjä, joita heillä on, tai tehtäviä, joita he suorittavat, samaan tapaan kuin Jumala usein puhuu vertauskuvallisesti itsestään ikään kuin hänellä olisi silmät, korvat ja muita ihmisten piirteitä. Apostoli Johannes osoittaa, ettei kukaan ihminen tunne Jumalan muotoa, kun hän sanoo: ”Rakkaat, nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta toistaiseksi ei ole tehty ilmeiseksi, mitä meistä tulee. Me tiedämme, että milloin hänet tehdäänkin ilmeiseksi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä tulemme näkemään hänet sellaisena kuin hän on.” (1Jo 3:2.)