Kanaanin esikoispoika Sidon oli sidonilaisten kantaisä. Sidonin satamakaupunki nimettiin heidän esi-isänsä mukaan, ja vuosikausia se oli foinikialaisten (kreikkalaisten sidonilaisista käyttämä nimitys) tärkein kaupunki. Nykyään kaupunki tunnetaan nimellä Saida.

Sidonilaiset perustivat siirtokunnan myös n. 35 km:n päähän Sidonista etelään ja antoivat sille nimeksi Tyros. Aikanaan Tyros ohitti Sidonin monessa suhteessa, mutta se ei silti kokonaan kadottanut sidonilaissiirtokunnan tunnuspiirteitään. Tyroksen kuningasta sanottiin joskus ”sidonilaisten kuninkaaksi” (1Ku 16:31), ja profetioissa Tyros ja Sidon mainitaan usein yhdessä (Jer 25:22; 27:3; 47:4; Jl 3:4; Sak 9:2). Näiden kahden kaupungin välissä oli Sarpat, ”joka kuuluu Sidoniin” ja jossa muuan leski antoi Elialle ruokaa pitkään jatkuneen nälänhädän aikana (1Ku 17:9; Lu 4:25, 26).

Alkujaan Sidonia pidettiin kanaanilaiskansojen pohjoisrajana (1Mo 10:19). Joosuan voitettua Pohjois-Kanaanin kuninkaat (joita oli ajettu takaa aina pohjoisessa sijaitsevaan ”väekkääseen Sidoniin” asti) maa jaettiin niiden yhdeksän ja puolen heimon kesken, jotka eivät olleet vielä saaneet perintöosaansa. Tuolloin Sidonin hallussa oleva maa-alue oli vielä valloittamatta. (Jos 11:8; 13:2, 6, 7; 4Mo 32:33.) Asser sai aivan Sidonin eteläpuolella sijaitsevat rannikkotasangot, ja kuten oli ennustettu, Sebulonin alueen ’uloin sivu oli Sidoniin päin’, ts. se sijaitsi Luvatun maan pohjoisosassa (Jos 19:24, 28; 1Mo 49:13). Asserilaiset eivät kuitenkaan ajaneet pois sidonilaisia Jumalan heille määräämältä alueelta vaan tyytyivät asumaan heidän keskellään (Tu 1:31, 32; 3:1, 3). Tuomarien aikana Danin heimo otti haltuunsa Laisin, joka oli mahdollisesti sidonilainen siirtokunta, ja antoi sille uuden nimen Dan. Valloitus sujui ilmeisen helposti, sillä kansa oli ”rauhallista ja pahaa aavistamatonta”, joten se ei ollut valmistautunut hyökkäykseen. (Tu 18:7, 27–29.) Sidon mainitaan myös Daavidin päivinä suoritetun väestönlaskennan yhteydessä (2Sa 24:6).

Koska Sidonilla oli käytössään kaksi Foinikian rannikon harvoista satamista, siitä tuli suuri kauppakeskus, jossa maitse kulkevat karavaanit kohtasivat ja vaihtoivat tuotteitaan Välimeren laivareiteillä liikennöivien alusten tuomiin tavaroihin. Sidonilaisten keskuudessa oli varakkaita kauppiaita, taitavia merimiehiä ja sitkeitä soutajia (Jes 23:2; vrt. Hes 27:8, 9). Sidonilaiset niittivät mainetta myös ammattitaitoisina lasinvalmistajina sekä kankaankutojina ja -värjääjinä. Lisäksi heidät tunnettiin kyvykkäinä metsätyömiehinä. (1Ku 5:6; 1Ai 22:4; Esr 3:7.)

Sidonilaisten uskonto ja sen vaikutus. Uskonnolliselta kannalta sidonilaiset olivat turmeltuneita: huomattavalla sijalla heidän palvonnassaan olivat Astoret-jumalattareen liitetyt irstaat sukupuoliorgiat. Koska israelilaiset antoivat sidonilaisten jäädä keskuuteensa, he lankesivat lopulta palvomaan heidän vääriä jumaliaan (Tu 10:6, 7, 11–13). Jotkut Salomon ottamista vierasmaisista vaimoista olivat sidonilaisia, ja he saivat kuninkaan seuraamaan inhottavaa hedelmällisyyden jumalatarta Astoretia (1Ku 11:1, 4–6; 2Ku 23:13). Myös kuningas Ahab teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, menemällä naimisiin sidonilaiskuninkaan tyttären Isebelin kanssa. Isebel puolestaan edisti kiihkeästi väärää palvontaa Israelissa. (1Ku 16:29–33; 18:18, 19.)

Sidonilaiset pantiin juomaan Jehovan vihastuksen malja siten, että he ensin kuulivat hänen  profeettojensa julistukset ja sitten myöhemmin kärsivät tuhon babylonialaisten ja muiden käsissä (Jes 23:4, 12; Jer 25:17, 22; 27:1–8; 47:4; Hes 28:20–24; 32:30; Jl 3:4–8; Sak 9:1–4). Maallinen historia kertoo, että Babylonian, Persian, Kreikan ja Rooman maailmanvallat hallitsivat kukin vuorollaan Sidonia.

Sidon ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Vaikka sidonilaisten palvonta oli turmeltunutta, he eivät olleet yhtä moitittavia kuin oikulliset israelilaiset. Jeesus sanoikin, että Sidonin asukkailla olisi tuomiopäivänä helpompaa kuin niillä Korasinin ja Betsaidan juutalaisilla, jotka hylkäsivät Jeesuksen Messiaana (Mt 11:20–22; Lu 10:13, 14). Kun Jeesus vähän myöhemmin matkusti Sidonia ympäröivän alueen kautta, muuan foinikialainen nainen ilmaisi uskovansa häneen (Mt 15:21–28; Mr 7:24–31). Kuitenkin ne ihmisjoukot, jotka Jeesus oli aiemmin parantanut ja joiden keskuudessa oli joitakuita Tyroksen ja Sidonin ympäristöstä, koostuivat epäilemättä enimmäkseen juutalaisista tai käännynnäisistä (Mr 3:7, 8; Lu 6:17). Kun Paavali oli ensimmäistä kertaa matkalla vankina Roomaan, hänen sallittiin käydä Sidonin veljien luona (Ap 27:1, 3).

Jostakin tuntemattomaksi jääneestä syystä kuningas Herodes Agrippa I ”oli vihoissaan” sidonilaisille, joille toimitettiin elintarvikkeita hänen luotaan. Kun määräpäivänä yritettiin hieroa sovintoa ja sidonilaiset ylistivät Herodeksen puhuvan ”Jumalan äänellä eikä ihmisen”, Jehovan enkeli löi häntä niin että hetken kuluttua madot söivät hänet. (Ap 12:20–23.)