(egyptin kielestä, merk. ’Horuksen lampi’).

Ilmeisesti Niilin itäisin haara sen suistoalueella. Sihor yhdistetään Egyptiin kaikissa niissä neljässä kohdassa, joissa se esiintyy heprealaisessa tekstissä (Jos 13:3: ”Niilin haara”; 1Ai 13:5: ”virta”; Jes 23:3; Jer 2:18). Vaikka jotkut kommentaattorit samastavat sen ”Egyptin purolaaksoon” (4Mo 34:5), jonka tavallisesti katsotaan olevan Gazan lounaispuolella sijaitseva Wadi el-ʽArish, Jeremian 2:18 ja Jesajan 23:3 näyttävät yhdistävän sen läheisemmin Egyptiin ja Niiliin kuin viimeksi mainittu purolaakso eli wadi niihin yhdistetään. Varsinkin Jesajan kirjan kohta, jossa mainitaan ”Sihorin  siemen”, tuntuisi soveltuvan pikemminkin kaikkina vuodenaikoina juoksevaan virtaan (na·harʹ) kuin ajoittain kuivuvaan virtaan (naʹḥal). Näistä syistä Sihor samastetaan ainakin näissä kahdessa raamatunkohdassa useimmiten Niilin itäisimpään haaraan (sen jakauduttua suistoalueella useiksi haaroiksi). Tällöin sen voitaisiin sanoa olevan ”Egyptin edustalla [ts. itäpuolella]”, kuten Joosuan 13:3:ssa sanotaan.

Viimeksi mainittu raamatunkohta kuuluu kuitenkin kuvaukseen maasta, joka israelilaisten oli vielä määrä valloittaa Joosuan johdolla tehtyjen ensimmäisten sotaretkien jälkeen ja joka ulottui pohjoisessa aina siihen asti, ”mistä mennään Hamatiin” (Jos 13:1–6). Ne, joiden mielestä tässä tarkoitetaan Wadi el-ʽArishia, huomauttavat, että muualla Israelin perinnön rajojen sanotaan ulottuvan ”Egyptin purolaaksosta” siihen asti, ”mistä mennään Hamatiin” (4Mo 34:2, 5, 7, 8). Joissakin käännöksissä (RS, UM) Joosuan 13:3:n viittauksen Sihoriin (”Niilin haara”, UM) katsotaan olevan osa sivuhuomautusta, jossa esitetään historiallisia tietoja siitä, kuinka kauas lounaaseen kanaanilaisten maa oli aikoinaan ulottunut. Tämän perusteella raamatunkohta ei välttämättä kuvaile valloitettavaa aluetta, vaan se saattaa yksinkertaisesti osoittaa, että kanaanilaisia asui aikoinaan varsinaisen Egyptin itärajalla asti.

Yhdenmukaisuutta havaitaan myös kansan kokoamista koskevissa maininnoissa: Daavid kokosi Israelin kansan Sihorista (”Egyptinvirrasta”, UM) Hamatiin (kun hän yritti tuoda liiton arkun Jerusalemiin), ja Salomon päivinä kansa koottiin ”siitä asti, mistä mennään Hamatiin, aina Egyptin purolaaksoon saakka” (1Ai 13:5; 1Ku 8:65). Tämän selitys voi olla se, että jälkimmäisessä tapauksessa (Salomon aikana) kerrotaan israelilaisasutuksen varsinaiset rajat. Wadi el-ʽArishin ja Niilin itäisen haaran välinen alue on pääasiassa aavikkoa ja pensaikkoa, joten tämä wadi eli purolaakso oli hyvä rajapyykki alueelle, joka sopi israelilaisten asuttavaksi, kun taas edellisessä (Daavidin) tapauksessa kuvattiin ehkä koko israelilaisten toiminta-aluetta, jota Daavid käytännössä hallitsi ja joka tosiaan ulottui Egyptin rajalle saakka.

Jo ennen Daavidia kuningas Saul oli ajanut amalekilaisia takaa Suriin asti, ”joka on Egyptin edustalla” (1Sa 15:7), ja Salomon Daavidin kautta saaman valta-alueen sanotaan ulottuneen ”Egyptin rajaan” asti (1Ku 4:21). Vaikka israelilaisheimoille todellisuudessa jaettu alue ei siis ulottunutkaan ”Egyptin purolaakson” toiselle puolelle, se ei näyttäisi olevan ristiriidassa sen kanssa, että Sihorin katsotaan olevan Joosuan 13:3:ssa mainittu ”Niilin haara” ja 1. Aikakirjan 13:5:ssä mainittu ”Egyptinvirta”.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 15:18:ssa, jossa Jehova lupasi Abrahamille maan ”Egyptinvirrasta suureen virtaan, Eufratvirtaan, saakka”, ei käytetä sanaa ”Sihor”. Tästäkin herää siis kysymys, tarkoittaako ”Egyptinvirta” (”virtaa” vastaa eräs na·harʹ-sanan muoto) jotain Niilin osaa vai ”Egyptin purolaaksoa [naʹḥal]” (Wadi el-ʽArish). Vastaus riippuu siitä, kuvailiko Jehova tässä sitä aluetta, joka todella jaettiin heimoperinnöksi, vai viittasiko hän koko siihen alueeseen, jota Israelin valtakunta suurimmillaan hallitsi. Edellisessä tapauksessa raamatunkohdassa viitattaisiin todennäköisesti Wadi el-ʽArishiin, jälkimmäisessä tapauksessa Sihoriin. (Ks. EGYPTIN PUROLAAKSO.)