(latinasta, merk. ’metsä’).

Ensimmäisellä vuosisadalla Jerusalemissa toimineen kristillisen seurakunnan johtava  jäsen, profeetta ja Paavalin toveri tämän toisella lähetysmatkalla. Silas oli nähtävästi Rooman kansalainen. (Ap 15:22, 26, 27, 32, 40; 16:19, 25, 37, 38.) Paavalin ja Pietarin kirjeissä esiintyvä nimi Silvanus oli todennäköisesti latinalaistettu muoto kreikkalaisesta nimestä Silas, jota Luukas käyttää Apostolien teoissa.

Jerusalemin seurakunta valitsi Silaksen matkustamaan Barnabaan ja Paavalin kanssa takaisin Syyrian Antiokiaan, sillä heidän piti viedä sikäläiselle seurakunnalle ympärileikkausta koskeva päätös (Ap 15:22, 30–32).

Ei tiedetä varmasti, jäikö Silas Antiokian lähistölle vai palasiko hän Jerusalemiin. Jotkin käsikirjoitukset sisältävät Apostolien tekojen 15:34:n, joka kuuluu: ”Mutta Silaksesta näytti hyvältä jäädä sinne.” Huomattavimmat käsikirjoitukset jättävät kuitenkin tämän jakeen pois. (Ks. Rbi8, alav.) Joka tapauksessa Silas oli Antiokiassa Paavalin lähtiessä toiselle lähetysmatkalleen. Sieltä hän ja Paavali matkustivat pohjoiseen ja länteen Syyrian kautta, sitten Kilikiaan ja muualle Vähään-Aasiaan. Timoteus liittyi heidän seuraansa Lystrassa ja Luukas Troaksessa.

Paavalin saatua unessa kutsun tulla Makedoniaan hän ja Silas pysähtyivät ensiksi Filippissä. Siellä olevalla torilla heitä piestiin hallintoviranomaisten käskystä raipoilla, ja heidät pantiin vankilaan jalkapuuhun, mutta yöllä, kun he rukoilivat ja lauloivat lauluja, maanjäristys irrotti heidän kahleensa ja vankilan ovet aukenivat. Vanginvartija säikähti kovasti, mutta sen jälkeen kun hän oli kuunnellut Paavalia ja Silasta, hänestä tuli kristitty, ja hän hoiti vammoja, joita heille oli pieksemisestä tullut. (Ap 15:41–16:40.)

Heidän palveluksensa oli tuloksellista Tessalonikassa ja Beroiassa, jonne Silas ja Timoteus jäivät joksikin aikaa Paavalin jatkaessa matkaansa Ateenaan ja Korinttiin (Ap 17:1, 10, 14–16; 18:1). Kun Silas ja Timoteus lopulta tavoittivat Paavalin Korintissa, he auttoivat häntä taas entiseen tapaan. Yhdessä Silaksen ja Timoteuksen kanssa Paavali kirjoitti sieltä kaksi kirjettä tessalonikalaisille (1Te 1:1; 2Te 1:1). Sen jälkeen Silasta ei enää mainita Paavalin matkoja koskevassa historiallisessa kertomuksessa.

Joitakin vuosia myöhemmin, vuosien 62–64 tienoilla, Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä Babylonista ”Silvanuksen välityksellä”, mikä tarkoitti ilmeisesti sitä, että Silvanus toimi Pietarin sihteerinä. Häntä kuvaillaan siinä ”uskolliseksi veljeksi”, ja hän oli todennäköisesti sama Silvanus, joka oli aiemmin ollut Paavalin seurassa. (1Pi 5:12.)