Vahvin luonnonkuitu, josta on Raamatun ajoista lähtien valmistettu kaunista, kevyttä kangasta. Silkkiä tuottavat useiden erilajisten perhosten toukat, etenkin kiinalaisen silkkiperhosen toukka. Se syö mulperipuun lehtiä ja erittää nestettä, joka kovettuu ohuiksi säikeiksi, joista se kehrää kotelokoppansa. Erään Sabrathan lähellä Libyassa sijaitsevan foinikialaisen hautausmaan haudoista on löydetty silkkikangasta, joka on arkeologien mukaan kudottu yli 2000 vuotta sitten.

Silkkiperhosen toukkien kasvatus näyttää saaneen alkunsa Kiinasta, mistä se on levinnyt muihin maihin, esim. Intiaan. Kreikkalaiset käyttivät silkkituotteista sanaa si·ri·kosʹ ja yhdistivät näin silkin nimitykseen ”Seres” (joka samastetaan tavallisesti kiinalaisiin). Silkki mainitaan Raamatussa niiden kalliiden kauppatavaroiden joukossa, joita ”Suuri Babylon” osti (Il 18:2, 11, 12).

Jotkin raamatunkäännökset käyttävät Hesekielin 16:10, 13:ssa heprean sanan meʹši vastineena ”silkkiä” (KR-38, AS, AT, JP, Le, Mo, Ro, RS). Rabbiinien perinteen mukaan meʹši tarkoittaa silkkiä, mutta asiasta ei ole täyttä varmuutta. Niinpä Uuden maailman käännös kääntää tuon ilmauksen vastineella ”kallis kangas”, jota käännösvastinetta nykyiset sanakirjantekijät tukevat.