(mahd. lyhentymä nimestä Semaja, joka merkitsee ’Jehova on kuullut [kuunnellut]’).

1. Gersonin (Gersomin) toisena mainittu poika; Leevin pojanpoika (2Mo 6:16, 17; 4Mo 3:17, 18; 1Ai 6:16, 17). Hänestä polveutui useita leeviläisten simeiläissukuja (4Mo 3:21–26; 1Ai 23:7, 10, 11; Sak 12:13).

2. Ruubenilainen, jonka jälkeläisen, Beeraa-nimisen johtomiehen, Assyrian kuningas Tilgat-Pilneser (Tiglat-Pileser III) vei pakkosiirtolaisuuteen (1Ai 5:1, 4–6).

3. Merarilainen leeviläinen (1Ai 6:29).

4. Gersonilainen leeviläinen; Asafin esi-isä (1Ai 6:39, 42).

5. Benjaminilainen, jonka yhdeksän poikaa (tai jälkeläistä) olivat esi-isien huoneiden päämiehiä ja asuivat Jerusalemissa (1Ai 8:1, 19–21, 28). 1. Aikakirjan 8:13:ssa häntä sanotaan nähtävästi Semaksi ja hänen osoitetaan olleen erään suvun päämies Aijalonissa.

6. Simeonilainen; Sakkurin poika, jolla oli 16 poikaa ja 6 tytärtä (1Ai 4:24–27).

7. Yksi Daavidin veljistä (2Sa 21:21; ks. SAMMA nro 2).

8. Gersonin jälkeläinen Ladanin kautta. Simein kolme poikaa (tai jälkeläistä) olivat  leeviläissukujen päämiehiä Daavidin hallituskaudella. (1Ai 23:8, 9.)

9. Kymmenennen leeviläismuusikkojen osaston päämies; Jedutunin poika (1Ai 25:1, 3, 17).

10. Daavidin viinitarhojen hoitaja; ramalainen (1Ai 27:27).

11. Kuningas Daavidin uskollinen tukija, joka kieltäytyi liittymästä Adonian salaliittoon (1Ku 1:8). Hän on otaksuttavasti se Simei, joka asetettiin kuningas Salomon elintarvikevaltuutetuksi Benjaminin alueelle; Eelan poika (1Ku 4:7, 18).

12. Benjaminilainen, joka oli lähtöisin Bahurimin kylästä. Kuningas Saulin huoneelle sukua oleva Simei, Geran poika, kantoi vuosikausia kaunaa Daavidia kohtaan sen jälkeen, kun Saul oli kuollut ja kuninkuus oli poistettu hänen huoneeltaan. Kun Daavid seurueineen pakeni Jerusalemista Absalomin kapinan takia, Simei sai tilaisuuden purkaa pitkään hautomaansa vihaa. Vähän Öljyvuoren itäpuolella Simei käveli Daavidin ja hänen väkensä rinnalla, heitteli heidän päälleen kiviä ja tomua sekä kirosi Daavidia. Abisai pyysi Daavidilta lupaa tappaa Simei, mutta Daavid ei suostunut pyyntöön, koska hän toivoi Jehovan kenties kääntävän Simein kirouksen siunaukseksi. (2Sa 16:5–13.)

Daavidin palatessa tilanne muuttui päinvastaiseksi. Simei ja tuhat muuta benjaminilaista olivat ensimmäisinä häntä vastassa, ja Simei kumartui hänen eteensä ja ilmaisi katuvansa syntejään. Abisai halusi jälleen tappaa hänet, mutta Daavid ei taaskaan sallinut sitä, ja tällä kertaa hän vannoi, ettei hän surmaisi Simeitä. (2Sa 19:15–23.) Ennen kuolemaansa Daavid käski kuitenkin Salomon saattaa Simein ”harmaat hiukset verisinä alas Šeoliin” (1Ku 2:8, 9).

Hallituskautensa alkajaisiksi Salomo kutsui Simein luokseen, käski hänen muuttaa Jerusalemiin ja pysyä kaupungissa; jos hän joskus lähtisi kaupungista, hänet surmattaisiin. Simei suostui näihin ehtoihin, mutta kolmen vuoden kuluttua hän lähti kaupungista hakemaan kahta orjaansa, jotka olivat paenneet Gatiin. Kun Salomo sai kuulla tästä, hän vaati Simein tilille siitä, että tämä oli rikkonut Jehovalle vannomansa valan, ja käski Benajan teloittaa hänet. (1Ku 2:36–46.)

13. Leeviläinen, joka oli Hemanin jälkeläinen. Hän pyhittäytyi ja auttoi hävittämään temppelistä poistetut epäpuhtaat esineet Hiskian hallituskauden alussa. (2Ai 29:12, 14–16.) Luultavasti sama kuin nro 14.

14. Leeviläinen, joka oli Hiskian hallituskaudella toiseksi vastuullisin niistä, jotka huolehtivat temppeliin tuotujen runsaiden antien ja kymmenysten varastoinnista (2Ai 31:11–13). Luultavasti sama kuin nro 13.

15. Mordokain esi-isä; Benjaminin heimoa (Est 2:5).

16. Käskynhaltija Serubbabelin veli; Daavidin jälkeläinen, joka kuului Juudan heimoon (1Ai 3:19).

17. Yksi niistä leeviläisistä, jotka Esran nuhdeltua heitä vierasmaalaisten kanssa avioitumisesta lähettivät pois vierasmaiset vaimonsa ja poikansa (Esr 10:10, 11, 23, 44).

18, 19. Kaksi israelilaista – toinen oli Hasumin poika ja toinen Binnuin – jotka myös lähettivät pois vierasmaiset vaimonsa ja poikansa (Esr 10:33, 38, 44).