Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Sormi

Sormi

Käden ja käsivarren työvälineenä sormi liittyy läheisesti ihmisen tekemään työhön ja sen pieniin yksityiskohtiin. Koska sormet ovat osa kättä, niitä käytetään Raamatussa joskus ”käden” synonyymina. Molempia sanoja, ”sormet” ja ”kädet”, käytetään rinnakkaisilmauksissa kuvattaessa epäjumalien valmistamista (Jes 2:8).

Jumalan sanotaan kuvaannollisesti tekevän jotain ’sormellaan’ tai ’sormillaan’, esimerkiksi kirjoittavan kymmenen käskyä kivitauluihin (2Mo 31:18; 5Mo 9:10), tekevän ihmeitä (2Mo 8:18, 19) ja luovan taivaat (Ps 8:3). Se, että luomistyössä käytetyt Jumalan ”sormet” tarkoittavat hänen pyhää henkeään eli vaikuttavaa voimaansa, käy ilmi 1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksesta, jossa sanotaan, että Jumalan vaikuttava voima (ruʹaḥ ’henki’) liikkui vesien pinnan yllä (1Mo 1:2). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa annetaan kuitenkin avain tämän kuvaannollisen käytön kiistattomaan ymmärtämiseen, kun Matteuksen kertomuksessa selitetään, että Jeesus ajoi ulos demoneja ’Jumalan pyhällä hengellä’, ja Luukas kertoo, että se tapahtui ”Jumalan sormella” (Mt 12:28; Lu 11:20).

Eleet ovat itämaalaisten keskuudessa erityisen paljonpuhuvia; pienellä eleellä on usein suuri merkitys. Raamatussa sanotaan, että kelvoton ihminen ”viittoo sormillaan” (San 6:12, 13). Mikäli israelilaiset halusivat saada Jumalan suosion, heidän oli poistettava keskuudestaan mm. ”sormella osoittelu” (todennäköisesti ylenkatseesta tai vääristä syytöksistä johtuva) sekä vahingollinen puhe (Jes 58:9–11). Koska sormet ovat huomattavalla tavalla ihmisen näkyvissä ja niillä on suuri merkitys hänen tarkoituksensa toteuttamisessa, Jumalan kansaan kuuluvien piti kuvaannollisesti ’sitoa hänen käskynsä sormiinsa’ alituiseksi muistutukseksi ja oppaaksi kaikessa, mitä he tekivät (San 7:2, 3; vrt. Ps 144:1).

Kun kansan edustajat pyysivät kuningas Rehabeamilta kevyempää palveluskuormaa kuin se, minkä hänen isänsä Salomo oli sälyttänyt heidän päälleen, kuninkaan nuoret apulaiset neuvoivat häntä vastaamaan, että ’hänen pikkusormensa olisi paksumpi kuin hänen isänsä lantio’. Tämä metafora merkitsi sitä, että hän panisi heidän päälleen paljon raskaamman kuorman. (1Ku 12:4, 10, 11.) Tässä ”pikkusormeksi” käännetty heprealainen sana tulee juuresta, jonka merkitys on ’olla pieni, vähäisin’.

Jeesus Kristus käytti samanlaista kielikuvaa fariseusten ja kirjanoppineiden ankarasta ja kopeasta vallankäytöstä. Jeesus osoitti, että näillä uskonnollisilla johtajilla ei ollut minkäänlaista halua auttaa kuormitettuja ihmisiä vähäisimmässäkään määrin, kun hän sanoi, että ’he sitovat raskaita kuormia ihmisten hartioille, mutta eivät itse halua niitä sormellaankaan liikauttaa’ (Mt 23:2–4). Eräässä toisessa metaforassa Jeesus kertoi ”rikkaasta miehestä”, joka halusi Lasaruksen tekevän hänelle edes hyvin vähäisen palveluksen (tuovan vettä vain ”sormensa päässä”); tuon pyynnön oli tarkoitus saada Lasarus pois suotuisasta asemastaan Abrahamin luota (Lu 16:22, 24).

Yksi Israelia vastaan taistelleista refalaisista oli poikkeuksellisen kookas mies, geneettinen harvinaisuus, jolla oli kuudet sormet ja kuudet varpaat, kaikkiaan 24 (2Sa 21:20; 1Ai 20:6). (Ks. myös PEUKALO.)