Liiton arkun kansi, jonka eteen ylimmäinen pappi pirskotti sovituspäivänä syntiuhrien verta.

Heprealainen sana kap·poʹret on eri raamatunkäännöksissä käännetty vastineilla ”armoistuin” (KR-38, RS, Yg), ”sovitus” (AT, Dy), ”kansi” (Le), ”kansilevy” (KR-92), ”arkun kansi” (JP) tai ”kansi”, ”sovituskansi” (UM). Tuo heprealainen sana tulee verbijuuresta, jonka merkitys on ’peittää (synti)’.

Jehovan Moosekselle antamien ohjeiden mukaisesti Besalel-niminen käsityöläinen teki pyhää arkkua eli liiton arkkua varten puhtaasta kullasta kannen, joka oli 2,5 kyynärää (111 cm) pitkä ja 1,5 kyynärää (67 cm) leveä. Sen päälle asetettiin kaksi kultaista kerubia, yksi kannen kumpaankin päähän, niin että niiden ylöspäin levällään olevat siivet varjostivat kantta. Kerubien kasvot olivat kantta kohti. Arkun paikka oli tabernaakkelin kaikkein pyhimmässä osastossa. (2Mo 25:17–21; 37:1, 6–9.)

Sovituspäivänä (jōm hak·kip·pu·rimʹ ’peittämisten tai sovitusten päivä’ [3Mo 23:27, 28]) ylimmäinen pappi meni kaikkeinpyhimpään ja pirskotti sonnin verta kannen eteen (sen edustalla eli itäpuolella) ja sen jälkeen hän teki saman vuohen verellä (3Mo 16:14, 15). Arkun kultaisella kannella oli siis erikoistehtävä esikuvallisessa syntien sovittamisessa (peittämisessä).

Kun Jumala halusi puhua Mooseksen tai ylimmäisen papin kanssa, hän teki sen sovituskannen päällä olevien kerubien välistä (2Mo 25:22; 4Mo 7:89; vrt. 3Mo 10:8–10; 4Mo 27:18–21). Jehova sanoi, että hän näyttäytyisi pilvessä arkun kannen yläpuolella. Ilmeisesti tuo pilvi hohti tai loisti, niin että se valaisi kaikkeinpyhimmän. (3Mo 16:2; vrt. Ps 80:1.)

Kaikkeinpyhimmästä eli temppelin sisimmästä osastosta käytetään 1. Aikakirjan 28:11:ssä ilmausta ”kap·poʹretin huone”. Tässä tapauksessa  tuo heprealainen sana ei ilmeisestikään tarkoita pelkästään arkun kantta, vaan se viittaa siihen erikoisosaan, joka tuolla kannella oli syntien sovittamisessa. Tuo ilmaus onkin käännetty vastineilla ”sovituksen huone” (AT, Yg) ja ”sovituskansihuone” (UM).

Vertauskuvallinen. Heprealaiskirjeen 9:5:ssä liiton arkun kannesta käytetään kreikkalaista sanaa hi·la·stēʹri·on ’sovitus’. Esikuvassa eli mallissa Jumalan läsnäolo oli edustettuna niiden kahden kerubin välissä, jotka olivat sovituskannen päällä (3Mo 16:2; 2Mo 25:22). Heprealaiskirjeen henkeytetty kirjoittaja osoittaa, että tämä kaikki oli vertauskuvallista. Samalla tavalla kuin ylimmäinen pappi meni sovituspäivänä kaikkeinpyhimpään mukanaan uhriverta, Kristus vei uhrinsa arvon, ei kirjaimellisen sovituskannen eteen, vaan itse Jehova Jumalan eteen taivaaseen. (3Mo 16:15; Hpr 9:11–14, 24–28.)