(hepr. bat haj·ja·ʽanahʹ; rena·nimʹ [mon.]).

Ensimmäisen näistä heprealaisista nimistä ajatellaan merkitsevän joko ’ahneen tytärtä’ tai ’karun maan tytärtä’; molemmat nimitykset kuvailevat osuvasti strutsia. Myös toinen nimi, jonka merkityksen katsotaan olevan ’läpitunkevien huutojen lintu’, sopii strutsiin, jonka huutoa kuvaillaan ”käheäksi, surumieliseksi huudoksi, jota on verrattu leijonan karjuntaan” (The Smithsonian Series, 1944, 9. osa, s. 105; vrt. Mi 1:8).

Strutsi (Struthio camelus) on suurin nykyään elossa oleva lintu. Sen korkeus maasta päälakeen voi olla yli 2 m ja paino jopa 140 kg. Pää on melko pieni ja litteä, silmät hyvin suuret, taipuisa kaula suunnilleen metrin pituinen, ja vahvat koivet samoin kuin pää ja kaula ovat höyhenettömät. Vartaloa verhoaa kuitenkin tuuhea höyhenpeite, ja pitkiä, pehmeitä siipi- ja pyrstösulkia on arvostettu suuresti menneistä ajoista lähtien. Koiraan höyhenpuku on kiiltävän mustavalkoinen, kun taas naaras on väritykseltään samean harmahtavanruskea. Strutsi on ainutlaatuinen lintumaailmassa sikäli, että sillä on kummassakin jalassa vain kaksi varvasta. Toisessa niistä on kaviomainen kynsi, josta tulee vaarallinen ase, kun lintu joutuu puolustautumaan. Korkeutensa ja tarkan näkönsä ansiosta strutsi pystyy kuitenkin tavallisesti havaitsemaan vihollisensa jo kaukaa, ja silloin tuo kookas lintu siirtyy varovasti muualle.

Vaikka strutsi syö pääasiassa kasvisravintoa, se on myös lihansyöjä, joka kaikkiruokaisena kelpuuttaa ravinnokseen mm. käärmeet, liskot ja jopa pikkulinnut. Se mainitaan niiden ”epäpuhtaiden” lintujen joukossa, joita ei Mooseksen lain mukaan saanut syödä (3Mo 11:13, 16; 5Mo 14:12, 15). Strutsi, jota ennen nimitettiin kamelikurjeksi, pystyy tulemaan toimeen pitkiä aikoja ilman vettä, ja se viihtyykin autioissa erämaissa. Strutsia käytetään Raamatussa sakaalien ja muiden samankaltaisten eläinten ohella kuvaamaan aavikkoelämää (Jes 43:20) sekä sitä katastrofaalista autioitusta, joka kohtasi Edomia ja Babylonia (Jes 13:21; 34:13; Jer 50:39). Kun hylätty ja inhottu Job istui tuhkaläjässä vaikeroiden murheellisena, hän tunsi olevansa ”sakaalien veli ja strutsin tyttärien toveri” (Job 30:29).

Strutsi haikaraan verrattuna. Jehova Jumala kiinnitti myöhemmin Jobin huomion strutsiin, ja hänen mainitsemansa seikat valaisevat selvästi joitakin tuon linnun epätavallisia piirteitä (Job 39:13–18). Toisin kuin kattohaikarat, joilla on leveät, voimakkaat siivet ja jotka lentävät korkealla ja liitelevät majesteettisesti, strutsi on  lentokyvytön: sen siivet eivät pysty kannattelemaan sen painoa, eikä sen sileässä rintalastassa ole harjaa, johon lentävien lintujen lentolihakset kiinnittyvät. Vaikka strutsinsulat ovat kauniita, sen höytysäteistä puuttuvat pikkuruiset väkäset, jotka tarttuvat yhteen ja antavat lentävien lintujen höyhenille ilmanvastusta, mikä mahdollistaa lentämisen (Job 39:13).

Lisäksi toisin kuin kattohaikara, joka rakentaa suuren, tukevan pesänsä puunlatvoihin (Ps 104:17), rakennuksiin tai korkeille kallioille, strutsi vain kuopii maahan matalan syvennyksen, jota ympäröi pieni pengerrys. Siihen naaras munii munat, joista kukin painaa n. 1,5 kg, ja koska strutsi on usein moniavioinen (toisin kuin kattohaikara, joka tunnetaan siitä, että se pysyy uskollisena puolisolleen), samassa pesässä saattaa olla melkoinen määrä munia, jotka kaksi tai kolme naarasta on muninut. Koirasstrutsi lämmittää pesässä olevia munia yöllä, ja naaras hautoo niitä päivällä, mutta naaraan tiedetään välillä poistuvan pesästä joksikin aikaa auringonpaahteen ollessa kuumimmillaan. Tällöin munat ovat vaarassa joutua ryöstelevien eläinten tai ihmisten saaliiksi tai ne voivat rikkoutua, vaikka ovatkin hyvin paksukuorisia. (Job 39:14, 15.)

”Kohtelee poikasiaan tylysti”. Jotkut, jotka väittävät strutsivanhempien huolehtivan poikasistaan varsin tunnollisesti, ovat vastustaneet mainintaa, jonka mukaan strutsiemo ”kohtelee poikasiaan tylysti, ikään kuin ne eivät olisikaan sen omia” (Job 39:16), sekä viittausta strutsien ’julmuuteen’ jälkeläisiään kohtaan (Va 4:3). Vaikka Jobin 39:13:ssa käytetty heprean sana (rena·nimʹ) voikin kieliopillisesti tarkoittaa joko koiras- tai naarasstrutseja, jotkut sanakirjantekijät katsovat sen viittaavan naaraslintuihin. Tämä vaikuttaisi hyvin todennäköiseltä, kun otetaan huomioon se, että naaraslintu tietenkin munii munat. Jos tässä on kyse naaraasta, voidaan varmasti hyvällä syyllä puhua runollisesti linnun ’julmuudesta’, koska kun poikaset ovat kuoriutuneet, koiras ”omaksuu kaiken vastuun niiden hoidosta, samalla kun naaraat lähtevät tavallisesti yhdessä tiehensä” (Alice Parmelee, All the Birds of the Bible, 1959, s. 207). Lisäksi nämä voimakkaat linnut – niin koiraat kuin naaraatkin – hylkäävät nopeasti pesän ja poikaset vaistotessaan vaaran, ja vaikka ne saattavat käyttää harhautuskeinoja houkutellakseen viholliset pois pesän luota, tämä menettely on silti ’tylyä’ suojattomia poikasia kohtaan. Ainoastaan Luojan antama suojaväri voi pelastaa puolustuskyvyttömät ja hylätyt poikaset, sillä sen ansiosta viholliseläimet eivät huomaa niitä vaan lähtevät ajamaan takaa pakenevia vanhempia. Strutsin voidaan siis aivan oikein sanoa olevan ”julma” verrattuna moniin muihin lintuihin, etenkin kattohaikaraan, joka on kuuluisa siitä, että se hoivaa hellästi poikasiaan ja huolehtii niistä jatkuvasti.

’Unohtaa viisauden’. Sanotaan, että strutsi ’unohtaa viisauden’ ja että sillä ei ole ”osuutta ymmärryksestä” (Job 39:17). Nykyiset tarkkailijat voivat vahvistaa tämän. Arabeilla on sanonta ”tyhmempi kuin strutsi” (Soncino Books of the Bible, toim. A. Cohen, Lontoo 1946, Job, s. 205). Strutsilla on tapana juosta suurta kaarta, minkä vuoksi sen takaa-ajajat, jos näitä on riittävän monta, pystyvät piirittämään sen. Mutta suoralla taipaleella vahvajalkainen strutsi voi ”nauraa hevoselle ja sen ratsastajalle” (Job 39:18). Se voi juostessaan harppoa jopa 3,5 m pitkiä askeleita ja saavuttaa peräti 70 km:n tuntivauhdin. Vaikkei strutsin siivistä ole apua lentämisessä, ne kuitenkin auttavat sitä pitämään raskaan vartalon tasapainossa sen juostessa.

Strutsin joidenkin ominaisuuksien sanotaan hämmentävän tiedemiehiä, jotka yleensä luokittelevat strutsin ’alempien tai primitiivisempien’ elävien lintujen joukkoon. Strutsilla on virtsahappoa keräävä virtsarakko, elin joka on tyypillinen nisäkkäille mutta ei millekään muulle lintuheimolle. Lisäksi sillä on silmäripset, jotka suojelevat sen silmiä tuulen lennättämältä hiekalta. Vaikkei strutsi siis olekaan kovin älykäs, tämä voimakas ja nopea lintu on kunniaksi Luojansa viisaudelle.

Arabianstrutsi (Struthio camelus syriacus), joka oli aikoinaan hyvin yleinen Palestiinassa ja Arabiassa, on nyt kuollut sukupuuttoon. Vuodesta 1973 lähtien on sille sukua olevaa afrikkalaista lajia istutettu uudelleen Israeliin.