(hepr. ʼe·lahʹ; ʼe·lōnʹ), jyhkeä puu (hepr. ʼal·lah, ʼal·lōnʹ).

Vuoden 1938 kirkkoraamatussa nämä heprealaiset sanat on käännetty vastineilla ”tammi” ja ”rautatammi”, muissa käännöksissä lisäksi mm. vastineilla ”jalava”, ”lehmus” (KJ) ja ”tärpättipistaasi” (AS). Monet asiantuntijat myöntävät kuitenkin, että näitä sanoja on voitu käyttää Raamatun aikoina yksinkertaisesti suurista puista yleensä.

Aamoksen 2:9:ssä amorilaisten korkeutta verrattiin setrien korkeuteen ja heidän elinvoimaisuuttaan ”jyhkeisiin puihin”. Näitä ”jyhkeitä puita” oli erityisen paljon Basanissa, Jordanin itäpuolella, ja niitä käytetään Libanonin setrien ohella vertailukohteena (Jes 2:13; Sak 11:1, 2). Niiden puusta tehtiin airoja (Hes 27:6). Debora haudattiin tällaisen puun alle Beteliin, ja sen vuoksi sille annettiin nimi Allon-Bakut, jonka merkitys on ’jyhkeä itkupuu’ (1Mo 35:8). Nämä puut kasvoivat kukkuloilla, mm. uhrikukkuloilla, ja sen vuoksi ne olivat suosittuja varjopaikkoja, joiden alla väärien jumalien palvojat harjoittivat epäjumalanpalvelustaan (Ho 4:13).

Basanin jyhkeisiin puihin kuului epäilemättä tammi. Tammet ovat kuuluisia jykevyydestään ja vahvuudestaan, ja ne elävät hyvin vanhoiksi. Basanissa ja Hauranin, Gileadin, Galilean ja Libanonin korkeilla paikoilla kasvaa nykyäänkin useita tammilajeja. Jotkin niistä ovat ikivihreitä, toiset taas pudottavat lehtensä syksyisin. Niiden hedelmää, tammenterhoa, ympäröi kuppimainen suojus, ja siinä on paljon tanniinia. Pyhäkössä käytetyn ”karmosiininpunaisen” materiaalin värin (2Mo 25:4; 26:1) uskotaan olleen peräisin kilpikirvasta, joka turmelee erään tammilajin oksia (ks. VÄRIAINEET, VÄRJÄYS).

Tärpättipistaasin (Pistacia palaestina tai Pistacia atlantica) arvellaan olleen yksi Raamatussa mainituista ”suurista puista” (1Mo 12:6; 14:13). Se on yleinen puu Palestiinassa, ja sillä on vankka runko ja laaja oksasto. Jotkin lajit kasvavat jopa 15 m korkeiksi ja tarjoavat erinomaisen varjon. Kun puun kuoreen tehdään viiltoja, saadaan tuoksuvaa pihkaa, josta valmistetaan tärpättiä.