Heprealainen sana ja·ladʹ tarkoittaa mm. ’synnyttää, syntyä’ (1Mo 4:1, 2; 16:15; 30:39; 1Ai 1:10). Se on sukua sanoille jeʹled (’lapsi’ [1Mo 21:8]), mō·leʹdet (’syntymä, synnyin-; koti; sukulaiset’ [1Mo 31:13, Rbi8, alav.]) ja tō·le·dōtʹ (’historia, syntyhistoria; aikaansaamiset [siittämiset]; sukuluettelo’ [1Mo 2:4, Rbi8, alav.; Mt 1:1, Rbi8, alav.]). Heprealaista sanaa ḥil (tai ḥul) käytetään pääasiassa siitä, että jollakulla on synnytyspolttoja, mutta Jobin 39:1:ssä ja Sananlaskujen 25:23:ssa sitä käytetään synnyttämisestä (vrt. Jes 26:17, 18; ks. SYNNYTYSPOLTOT). Kreikkalainen sana gen·naʹō tarkoittaa mm. ’syntyä, synnyttää, saada [lapsi]’ (Mt 1:2; Lu 1:57; Joh 16:21). Tiʹktō käännetään vastineella ’synnyttää’ (Mt 1:21).

Salomo totesi, että on ”aika syntyä”, ja ihmislapsi syntyy normaalisti 280 vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä (Sr 3:2). Vanhemmille päivä, jona heidän lapsensa syntyy, on yleensä suuren ilon päivä; tosin kuningas Salomo totesi, että ihmisen kuolinpäivä on vielä parempi kuin hänen synnyinpäivänsä, mikäli hän on eläessään saanut aikaan jotakin hyvää ja luonut hyvän nimen Jumalan edessä (Lu 1:57, 58; Sr 7:1).

Jo ammoisista ajoista alkaen kätilöt avustivat synnytyksessä. Jonkinlaisia synnytystuoleja käytettiin äidin ja kätilön apuna. Tällaisena tuolina on ehkä toiminut kaksi kiveä tai tiiltä, joiden päälle äiti meni kyykkyyn synnytyksen ajaksi (2Mo 1:16). 2. Mooseksen kirjassa ”synnytystuoliksi” käännetty heprealainen sana (ʼov·naʹjim) on sukua heprealaiselle ’kiveä’ tarkoittavalle sanalle, ja se esiintyy Raamatussa tämän lisäksi vain yhdessä kohdassa (Jer 18:3), jossa se on käännetty ilmauksella ”savenvalupyörät”.  Teoksessa The International Standard Bible Encyclopedia (1. osa, 1979, s. 516) sanotaan: ”Sanaa käytetään molemmissa tapauksissa duaalina, mikä epäilemättä viittaa siihen, että savenvalajan pyörä sisälsi kaksi kiekkoa, ja tuo mieleen, että myös synnytystuoliin kuului kaksi osaa.” Muinaiset hieroglyfit vahvistavat sen, että tällaisia synnytystuoleja käytettiin Egyptissä.

Hesekielin 16:4:ssä mainitaan yleensä kätilöiden suorittamat synnytyksen jälkeiset toimenpiteet, tosin kuvaannollisessa merkityksessä. Napanuora katkaistiin, lapsi pestiin, sitä hierottiin suolalla, ja sitten se kapaloitiin. Suolalla hieromisen tarkoitus oli ehkä kuivattaa ja vahvistaa ihoa ja tehdä se kiinteäksi. Lapsen kapaloiminen päästä jalkoihin, kuten Jeesukselle tehtiin (Lu 2:7), sai pienokaisen näyttämään melkein muumiolta; se piti lapsen ruumiin lämpimänä ja suorana. Kerrotaan, että kapaloiden sitominen leuan ja päälaen ympäri opetti lapsen hengittämään sierainten kautta. Vastasyntyneiden hoitaminen tällä tavoin juontuu kaukaa muinaisuudesta, sillä Jobkin tunsi kapalot (Job 38:9).

Kun äidin ja lapsen ensisijaisista tarpeista oli huolehdittu, lapsi esitettiin isälle tai uutinen syntymästä ilmoitettiin, ja isä tunnusti lapsen omakseen (Jer 20:15). Kun palvelijatar synnytti hedelmättömän emäntänsä sijasta tämän aviomiehen lapsen, jälkeläinen tunnustettiin emännän omaksi (1Mo 16:2). Ilmeisesti Raakel tarkoitti juuri tätä pyytäessään, että hänen orjattarensa Bilha ’synnyttäisi hänen polviensa päälle, jotta hän saisi hänen kauttaan lapsia’ (1Mo 30:3). Tämä ei tarkoita sitä, että Bilha synnytti kirjaimellisesti Raakelin polvien päälle, vaan sitä, että Raakel voisi tuudittaa lasta polvillaan, ikään kuin se olisi täysin hänen omansa (vrt. 1Mo 50:23).

Toinen lapsen vanhemmista antoi sille nimen joko sen syntymän jälkeen tai kahdeksan päivää myöhemmin, kun poikalapsi ympärileikattiin. Jos asiasta oltiin eri mieltä, isä ratkaisi nimen valinnan (1Mo 16:15; 21:3; 29:32–35; 35:18; Lu 1:59–63; 2:21). Yleensä äiti imetti pienokaista (1Mo 21:7; Ps 22:9; Jes 49:15; 1Te 2:7), mutta näyttää siltä, että joskus imettäjänä oli joku muu nainen (2Mo 2:7). Tavallisesti lapsi vieroitettiin aikaisintaan kaksi- tai kolmivuotiaana. Iisak vieroitettiin nähtävästi viisivuotiaana, ja hänen tapauksessaan sitä juhlittiin järjestämällä pidot. (1Mo 21:8; 1Sa 1:22, 23.)

Mooseksen lain alaisuudessa poikalapsen synnyttänyt nainen oli palvontamenojen kannalta epäpuhdas 7 päivää, ja sen lisäksi hänen puhdistuksensa kesti 33 päivää. Jos lapsi oli tyttö, äitiä pidettiin epäpuhtaana 14 päivää, ja sen lisäksi vaadittiin 66 päivää puhdistusta varten. Puhdistusjakson päätyttyä hänen puolestaan uhrattiin polttouhri ja syntiuhri: nuori pässi ja turturikyyhky tai kyyhkysenpoika tai vaihtoehtoisesti kaksi turturikyyhkyä tai kaksi kyyhkysenpoikaa vanhempien tilanteen mukaan (3Mo 12:1–8; Lu 2:24). Jos poika oli esikoinen, hänet täytyi lunastaa maksamalla viisi hopeasekeliä (11 dollaria) (4Mo 18:15, 16; ks. ESIKOINEN).

Raamatussa käytetään useasti kirjaimelliseen syntymään liittyviä käsitteitä kuvaannollisessa merkityksessä (Ps 90:2; San 27:1; Jes 66:8, 9; Ja 1:15). Synnytyskipujen ankaruus kuvaa hyvin muista lähteistä tulevaa väistämätöntä kärsimystä (Ps 48:6; Jer 13:21; Mi 4:9, 10; Ga 4:19; 1Te 5:3). Jeesus sanoi, että ihmisen täytyy hengellisessä mielessä ’syntyä vedestä ja hengestä’ voidakseen mennä Valtakuntaan. Tähän sisältyy se, että menee vesikasteelle ja että tulee Jumalan hengen siittämäksi ja siten Jumalan pojaksi, jolla on odotteena osallisuus taivaalliseen Valtakuntaan (Joh 3:3–8; 2Ko 5:17; 1Pi 1:3, 23). Ilmestyskirjassa kuvaillaan vertauskuvallisella kielellä ’pojan, poikalapsen, syntymistä’ taivaassa tuskallisten kipujen jälkeen (Il 12:1–5).