Gyllenbergin Uuden testamentin kreikkalais-suomalaisen sanakirjan mukaan (Jyväskylä 1994, s. 1) kreikankielinen sana aʹbys·sos tarkoittaa ”sangen t. äärettömän syvää”. Liddellin ja Scottin sanakirjassa Greek-English Lexicon (Oxford 1968, s. 4) sen sanotaan merkitsevän ”pohjatonta, rajatonta”. Kreikkalainen Septuaginta käyttää sitä säännöllisesti vastineena heprealaiselle sanalle tehōmʹ (vesisyvyys), esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 1:2:ssa ja 7:11:ssä.

Aʹbys·sos esiintyy yhdeksän kertaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, niistä seitsemän kertaa Ilmestyskirjassa. Vertauskuvalliset kulkusirkat tulevat esiin ”syvyydestä” kuninkaansa Abaddonin eli Apollyonin, ”syvyyden enkelin”, johdolla (Il 9:1–3, 11). ”Pedon”, joka sotii Jumalan ”kahta todistajaa” vastaan ja tappaa heidät, sanotaan myös tulevan ”syvyydestä” (Il 11:3, 7). Ilmestyksen 20:1–3:ssa kuvaillaan, kuinka Saatana tulevaisuudessa heitetään syvyyteen tuhanneksi vuodeksi, miltä legioona demoneja kerran pyysi hartaasti Jeesusta säästämään ne (Lu 8:31).

Raamatullinen merkitys. On huomattavaa, että kreikkalainen Septuaginta ei käytä sanaa aʹbys·sos heprealaisen sanan šeʼōlʹ vastineena, ja kun otetaan huomioon, että henkiluomukset heitetään sinne, sitä ei voidakaan perustellusti rajoittaa tarkoittamaan Šeolia tai Haadesta, koska nämä kaksi sanaa viittaavat selvästi ihmiskunnan yhteiseen maalliseen hautaan (Job 17:13–16; ks. HAADES; ŠEOL). Se ei viittaa ”tulijärveen”, koska Saatana heitetään tulijärveen sen jälkeen kun hänet on vapautettu syvyydestä (Il 20:1–3, 7–10). Se että Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 10:7:ssä Kristuksen olevan syvyydessä, tekee myös tämän tulkinnan mahdottomaksi ja osoittaa lisäksi, että syvyys ei ole sama kuin tartaros (ks. TARTAROS).

Roomalaiskirjeen 10:6, 7 auttaa selvittämään ”syvyyden” merkitystä seuraavin sanoin: ”Mutta uskosta johtuva vanhurskaus puhuu näin: ’Älä sano sydämessäsi: ”Kuka nousee taivaaseen?”, toisin sanoen tuomaan Kristusta alas, tai: ”Kuka laskeutuu syvyyteen?”, toisin sanoen tuomaan Kristusta ylös kuolleista.’” (Vrt. 5Mo 30:11–13.) Ilmeisesti ”syvyys” viittaa tässä paikkaan, jossa Kristus Jeesus vietti osia kolmesta päivästä ja josta hänen Isänsä herätti hänet (vrt. Ps 71:19, 20; Mt 12:40). Ilmestyksen 20:7:ssä syvyyttä sanotaan ”vankilaksi”, ja Jeesuksen kuolemasta johtunut täydellinen toimintavapauden rajoittaminen on sopusoinnussa sen kanssa (vrt. Ap 2:24; 2Sa 22:5, 6; Job 38:16, 17; Ps 9:13; 107:18; 116:3).

Siitä, että ”syvyys” olisi tuon sanan perusmerkityksen mukaisesti ’pohjaton, mittaamaton’, esitetään Hastingsin teoksessa Encyclopædia of Religion and Ethics (1913, I osa,  s. 54) mielenkiintoinen ajatus, kun siinä sanotaan Roomalaiskirjeen 10:6, 7:stä: ”Pyhän Paavalin kielenkäyttö synnyttää vaikutelman tuon alueen laajuudesta, ikään kuin sellaisesta, mitä turhaan yrittäisimme tutkia.” Paavali asettaa ”taivaan” ja ”syvyyden” saavuttamattomuuden uskosta tulevan vanhurskauden saavuttamisen vastakohdaksi. Se miten Paavali käyttää sukulaissanaa baʹthos Roomalaiskirjeen 11:33:ssa, valaisee tätä: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä [baʹthos]! Kuinka tutkimattomat ovatkaan hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!” (Ks. myös 1Ko 2:10; Ef 3:18, 19.) Näin ollen paikka, jota ”syvyys” edustaa, olisi Roomalaiskirjeen 10:6, 7:n mukaan ilmeisesti myös kaikkien muiden paitsi Jumalan tai hänen nimittämänsä, ”syvyyden avainta” kantavan enkelin ulottumattomissa (Il 20:1). Yksi Liddellin ja Scottin Greek-English Lexiconissa (s. 4) sanalle aʹbys·sos annetuista merkityksistä on ”ääretön tyhjyys”.

Heprealaisen sanan metsō·lahʹ (tai metsu·lahʹ) monikkomuoto on psalmissa 88:6 käännetty vastineella ”suuri kuilu”, ja sen kirjaimellinen merkitys on ’syvyydet’ (vrt. Sak 10:11). Se on sukua sanalle tsu·lahʹ ’vesisyvyys’ (Jes 44:27).