Palkan tai rangaistuksen antaminen tai vastaanottaminen sillä perusteella, mitä yksilö tai ryhmä todella ansaitsee; se mitä annetaan tai vaaditaan maksuksi, varsinkin jostakin pahasta.

Heprealaisten verbijuurien ša·lamʹ ja ga·malʹ johdokset käännetään mm. vastineilla ”palkka”, ”palkkio”, ”takaisinmaksu”, ”rankaisu”, ”[jollekulle] kuuluva kohtelu”, ja ”maksaa takaisin”. Samaan tapaan käännetään kreikkalaiset ilmaukset a·po·diʹdō·mi, an·ti·mi·sthiʹa, mi·stha·po·do·siʹa ja niiden sukulaissanat.

Kansakunnille jotka sortivat Israelia. Vähän ennen kuolemaansa Mooses kuvaili israelilaisille Moabin tasangoilla esittämässään laulussa Jehovan olevan sellainen, joka ’antaa koston kohdata’ vastustajiaan ja joka ’rankaisee’ häntä kiihkeästi vihaavia (5Mo 32:35, 41; Hpr 10:30). Kun Jumala kostaa ja rankaisee, maksaa takaisin, hän hillitsee itsensä täydellisesti, toimii täysin sopusoinnussa oikeudenmukaisuutensa kanssa, eikä hän milloinkaan tee mitään ilman riittäviä perusteita. Hän rankaisi esimerkiksi Israelia sen oltua tottelematon ja käytti toisinaan pakanakansoja, mm. Assyriaa ja Babyloniaa, välikappaleinaan (5Mo 28:15–68; 2Ku 17:7–23; 2Ai 21:14–20). Nämä pakanakansat puolestaan päästivät kuitenkin valloilleen vihansa, jota ne tunsivat Jehovaa ja hänen tosi palvontaansa kohtaan, ja menivät liian pitkälle riemuitessaan Israelin kukistumisesta ja sortaessaan Israelia. Sen vuoksi Jumala esitti niille  rangaistustuomioita. (Jes 10:12; 34:1, 2, 8; Jer 51:6, 56; Ob 8–16; Sak 1:15.)

Varsinkin Babylonia rangaistiin sen iänikuisen vihamielisyyden vuoksi, jota se tunsi Jehovaa ja hänen kansaansa kohtaan. Sen kukistuminen ja täydellinen autioittaminen ennustettiin. Persian Kyyros kukisti sen 539 eaa., mutta kaupunkina se oli olemassa vielä satoja vuosia, kunnes se lopulta autioitui kokonaan eikä sitä rakennettu enää milloinkaan uudelleen. (Jer, luvut 50, 51.) Vertauskuvallista Suurta Babylonia on määrä rangaista samalla tavalla, kun se heitetään pois ”eikä sitä löydetä enää koskaan” (Il 18:2, 6, 20, 21). (Ks. SUURI BABYLON.)

Lain alaisuudessa. Israelille Mooseksen välityksellä annettu Jumalan laki vaati tarkkaa takaisinmaksua, vaikka tahattomalle ja katuvalle synnintekijälle osoitettiinkin armoa (3Mo 5:4–6, 17–19; 6:1–7; 4Mo 35:22–29). Tahalliseen ja katumattomaan rikkojaan takaisinmaksua koskevaa lakia sovellettiin kuitenkin kaikilta osin (4Mo 15:30). Väärälle todistajalle, miehelle joka esitti valheellisen todistuksen lähimmäistään vastaan tuomarien edessä, piti maksaa takaisin aivan sama rangaistus, jonka viaton mies olisi saanut hänen takiaan. Jehova sanoi: ”Eikä silmäsi tule surkutella: olkoon sielu sielusta, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta.” (5Mo 19:16–21.)

Juutalaiselle kansakunnalle ensimmäisellä vuosisadalla. Juutalainen kansakunta ilmaisi itsekkyyttä saadessaan osakseen Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden ja suosion osoituksia. Jehova salli rangaistukseksi koituvan takaisinmaksun kohdata juutalaisia heidän itsekkään menettelytapansa ja asenteensa vuoksi. He yrittivät vahvistaa omaa vanhurskauttaan sen sijaan että olisivat alistuneet Jumalan vanhurskauteen (Ro 10:1–3). Suurin osa kansakunnasta kompastuikin siksi Jeesukseen Kristukseen, hylkäsi hänet ja joutui verivelkaan hänen kuolemastaan, minkä vuoksi heidän kaupunkinsa ja temppelinsä tuhottiin ja heidän kansakuntansa joutui perikatoon (Mt 27:25; Da 9:26). Apostoli Paavali lainaa erästä Psalmien kirjan kohtaa (69:22) ja soveltaa sen heihin kirjoittaessaan: ”Ja Daavid sanoo: ’Tulkoon heidän pöytänsä heille ansaksi ja pyydykseksi ja kompastuskiveksi ja rankaisuksi.’” (Ro 11:9.)

Tottelemattomille kristityille. Apostoli Paavali viittaa Lain alaisuudessa noudatettuun oikeudenmukaiseen takaisinmaksukäytäntöön korostaessaan sitä, että kristittyjen on suhtauduttava vakavasti Jumalan Pojan tottelemiseen: ”Sillä jos enkelien välityksellä puhuttu sana osoittautui lujaksi ja jokainen rikkomus ja tottelematon teko sai oikeudenmukaisen rankaisun [kirjm. ”palkan takaisinmaksun”], niin kuinka me pääsemme pakoon, jos emme ole välittäneet niin suuresta pelastuksesta, että siitä alettiin puhua Herramme välityksellä ja sen vahvistivat meille ne, jotka kuulivat häntä?” (Hpr 2:2, 3, Rbi8, alav.; vrt. Hpr 10:28–31.) Luopioksi tulleelle ”laittomuuden ihmiselle” langetettava tuhotuomio on yksi esimerkki tällaisesta takaisinmaksusta (2Te 2:3, 9, 10; ks. LAITTOMUUDEN IHMINEN).