Takuu on tae jonkin velvoituksen täyttämisestä, pantti, vakuus tai sitoumus; takaaja sitoutuu vastaamaan jostakin jonkun puolesta. Psalmista pyysi Jehovaa toimimaan hänen ’takaajanaan’ ja suojelemaan häntä petkuttajilta (Ps 119:122).

Takaamiskäytäntö pysyi muuttumattomana vuosisatojen ajan. Patriarkka Job viittasi siihen seuraavin sanoin: ”Asetathan toki puolestani pantin talteesi. Kuka muukaan menisi minusta kättä lyöden takuuseen?” (Job 17:3.) Sananlaskujen 17:18 selvittää, millaista menettelyä noudatettiin: ”Ihminen, jolta puuttuu sydäntä, lyö kättä, menee täyteen takuuseen toverinsa puolesta.” Henkilö meni takuuseen toisen puolesta ilmeisesti siten, että hän todistajien läsnä ollessa löi, puristi tai ravisti saamamiehen kättä ja lupasi ottaa vastatakseen velallisen velvoitteista, jos tämä ei pystyisi maksamaan velkaansa. Itämailla tällainen kädenlyönti tai käsien koskettaminen merkitsi kaupan tai liiton vahvistamista (San 11:21). Nähtävästi juuri tällä tavalla Jeehu varmisti Jonadabin myöntävän vastauksen kysymykseen: ”Onko sinun sydämesi rehti minua kohtaan, niin kuin oma sydämeni on sinun sydäntäsi kohtaan?”, sillä hän sanoi Jonadabille: ”Jos on, niin ojennapa minulle kätesi.” (2Ku 10:15.)

Juuda käytti toisenlaista menettelyä: hän antoi Tamarille pantiksi sinettisormuksensa, nauhansa ja sauvansa, kunnes hän lähettäisi hänelle vuohenvohlan maksuksi sukupuolisuhteista (1Mo 38:17–20). Aikoessaan viedä Benjaminin Egyptiin Ruuben tarjoutui menemään takuuseen hänen puolestaan Jaakobin edessä, ja hän sanoi: ”Saat surmata minun kaksi poikaani, ellen tuo häntä sinulle takaisin.” Jaakob ei suostunut tähän. Myöhemmin Juuda onnistui tarjoutumaan takuumieheksi Benjaminin puolesta:  ”Minä vastaan hänestä. Minun kädestäni saat vaatia rangaistuksen hänestä.” Kun näytti siltä, että Benjamin joutuisi jäämään orjaksi Egyptiin, Juuda oli valmis ryhtymään orjaksi hänen puolestaan, koska hän oli vastuussa pojasta. Tämän laillisen perusteen nojalla hän anoi Joosefilta: ”Sillä orjasi otti vastatakseen pojasta, kun hän on poissa isänsä luota – – Annathan siis nyt orjasi jäädä pojan sijasta herrani orjaksi.” (1Mo 42:37, 38; 43:8, 9; 44:32, 33.)

Laissa oli tarkkaan säädetty, millaisia pantteja velallisen piti antaa velkojalleen takuuksi. Kun kaupankäynti vilkastui Israelissa, yleistyivät myös takaukset liikeasioissa. Sananlaskuissa varoitettiin takaamisen olevan vaarallista ja tyhmää, varsinkin silloin kun jollakulla ei ollut riittävästi varoja vaan hän joutui riskeeraamaan omat elinehtonsa (San 6:1–5; 11:15; 22:26, 27). (Ks. PANTTI.)