(hepr. ʼeʹšel).

Tamariskit ovat puita tai pensaita. Vaikka tamariskipuun runko on ryhmyinen, sen oksat ovat usein varpumaisia, minkä vuoksi se näyttää höyhenpeitteiseltä. Ainavihannat lehdet ovat pieniä, suomumaisia ja lähelle oksia painautuneita, joten niistä haihtuu hyvin vähän kosteutta, ja sen ansiosta puut voivat elää aavikoilla ja jopa hiekkadyyneillä. Puu kukkii keväällä, jolloin siihen ilmestyy pikkuriikkisistä vaaleanpunaisista tai valkoisista kukista koostuvia tähkämäisiä terttuja, jotka antavat tervetullutta väriä muutoin karuille alueille. Tamariskipuut pitävät suolasta, ja siksi ne kasvavat usein hyvin lähellä merta ja suolapitoisilla mailla. Jordanin rantatörmillä runsaina kasvavat tamariskipuut muodostavat viidakkomaisia tiheikköjä, joissa villieläimet oleskelevat, ja Raamatun aikoina ne ovat saattaneet osaltaan muodostaa niitä ”ylväitä tiheikköjä Jordanin varrella”, joista leijonat muinoin etsivät suojaa (Jer 49:19; Sak 11:3).

Vaikka tamariskipuu onkin yleensä suhteellisen matala, eräs tamariskipuulaji (Tamarix aphylla) kasvaa toisinaan 18 metrin korkuiseksi. Abrahamin kerrotaan istuttaneen tamariskipuun Beersebaan (1Mo 21:33), kuningas Saul istui tamariskipuun varjossa Gibeassa (1Sa 22:6), ja sekä hänen että hänen poikiensa luut haudattiin suuren tamariskipuun alle Jabes-Gileadiin (1Sa 31:13; vrt. 1Ai 10:12, missä käytetään hepreankielistä sanaa, joka tarkoittaa ’suurta puuta’ [ʼe·lahʹ]).

Tunnettu Israelin metsittämisen asiantuntija tri Joseph Weitz sanoi: ”Ensimmäinen puu, jonka  Aabraham istutti Beerseban multaan oli tamariski. Hänen esimerkkiään noudattaen istutimme neljä vuotta sitten kaksi miljoonaa tamariskia samalle alueelle. Aabraham oli oikeassa. Tamariski on niitä harvoja puita, joiden olemme havainneet menestyvän etelässä, missä vuotuinen sademäärä ei nouse edes 15 senttimetriin.” (Valitut Palat, toukokuu 1954, s. 38.)

Eräs toinen tamariskilaji (Tamarix mannifera) erittää kilpikirvan lävistämistä kohdista hunajan tapaisia mahlapisaroita, joita kerätään ja myydään joissain paikoin pyhiinvaeltajille ”mannana”. Se ei kuitenkaan liity millään tavoin mannaan, jota israelilaiset saivat erämaassa, sillä tuota oikeaa mannaa saatiin ihmeen välityksellä ja sitä kerättiin maasta (2Mo 16:13–15).