(juuresta, jonka merkitys on ’pirstoa’).

1. Yksi Javanin neljästä pojasta, jotka syntyivät vedenpaisumuksen jälkeen (1Mo 10:4; 1Ai 1:7). Hän kuuluu niihin 70 kantaisään, joista kansakunnat ’levisivät maassa’ (1Mo 10:32). Javanin muiden poikien nimien tavoin myös nimi Tarsis alkoi aikanaan tarkoittaa kansaa ja aluetta.

2. Benjaminin jälkeläinen ja Bilhanin poika (1Ai 7:6, 10).

 3. Yksi kuningas Ahasveroksen seitsemästä ruhtinasneuvonantajasta, jotka pohtivat kapinallisen kuningatar Vastin tapausta (Est 1:12–15).

4. Alue, jossa asuivat alun perin Javanin pojan ja Jafetin pojanpojan Tarsisin jälkeläiset. Suunnasta, johon Tarsisin jälkeläiset muuttivat vedenpaisumuksen jälkeisinä vuosisatoina, on joitakin viitteitä.

Profeetta Joona (n. 844 eaa.), jonka Jehova oli määrännyt lähtemään Assyriassa sijaitsevaan Niniveen, yritti päästä tehtävästään menemällä Välimeren rannalla olevaan Joppen satamakaupunkiin (Tel Aviv-Jaffa) ja nousemalla laivamaksun maksettuaan ”Tarsisiin menevään laivaan” (Jn 1:1–3; 4:2). Näin ollen Tarsisin on ilmeisesti täytynyt sijaita Välimeressä tai sen rannalla vastakkaisessa suunnassa kuin Ninive, ja nähtävästi sinne pääsi paremmin meritse kuin maitse. Hesekielin 27:25, 26:ssa mainitaan ”Tarsisin-laivojen” yhteydessä ”avomeren sydän” (vrt. Ps 48:7; Jn 2:3).

Eräässä Assyrian hallitsijan Assarhaddonin (600-luvulla eaa.) kirjoituksessa kerskaillaan siitä, miten hän voitti Tyroksen ja Egyptin, ja siinä väitetään, että kaikki saarten kuninkaat Kyproksesta ”Tarsisiin asti” maksoivat hänelle pakkoveroa (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 290). Koska Kypros sijaitsee Välimeren itäosassa, tämäkin maininta tuntuu viittaavan Välimeren länsiosassa sijaitsevaan paikkaan. Jotkut tutkijat samastavat Tarsisin läntisellä Välimerellä sijaitsevaan Sardinian saareen.

Mahdollisesti samastettavissa Espanjaan. Useimmat tutkijat yhdistävät Tarsisin Espanjaan, koska muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset kirjoittajat mainitsevat Espanjassa sijainneen paikan tai alueen, jonka nimi oli Tartessos. Kreikkalainen maantieteilijä Strabon (1. vuosisadalla eaa.) sijoitti Tartessos-nimisen kaupungin Andalusiaan Guadalquivirjoen seudulle (Geography, 3, II, 11), kun taas nimi Tartessis näyttää tarkoittaneen yleensä Pyreneiden niemimaan eteläosaa.

Monissa lähdeteoksissa korostetaan Espanjan rannikon foinikialaista asutusta ja sanotaan Tartessoksen olleen foinikialainen siirtokunta, mutta tälle teorialle ei näytä olevan vankkoja perusteita. Encyclopædia Britannicassa (1959, 21. osa, s. 114) todetaankin: ”Eivät foinikialaiset sen enempää kuin karthagolaisetkaan jättäneet maahan kovin pysyvää jälkeä, kun taas kreikkalaiset vaikuttivat siihen perusteellisesti. Tyroksesta ja Sidonista lähteneet laivat ovat saattaneet käydä kauppaa salmien tuolla puolen ja Cádizissa ainakin jo 800-luvulla eKr., mutta nykyiset arkeologit, jotka ovat löytäneet ja kaivaneet esiin kreikkalaisia, iberialaisia ja roomalaisia kaupunkeja, eivät ole paljastaneet ainuttakaan foinikialaista asutusaluetta eivätkä löytäneet sen kummempia foinikialaisia jäänteitä kuin joitakin helyjä ja koruja ja muita samanlaisia vaihtoesineitä. Tästä voidaan selvästikin päätellä, että foinikialaiset eivät – ehkä Cádizia lukuun ottamatta – rakentaneet kaupunkeja, vaan heillä oli pelkästään kauppa-asemia ja pysähdyspaikkoja.” Lisäksi historia osoittaa, että kun foinikialaiset ja kreikkalaiset alkoivat käydä kauppaa Espanjan kanssa, maa oli jo asuttua ja syntyperäiset asukkaat toivat kauppiaille näiden haluamaa hopeaa, rautaa, tinaa ja lyijyä.

Näyttää siis olevan hyvät syyt uskoa, että Javanin jälkeläiset (joonialaiset) hänen poikansa Tarsisin kautta levittäytyivät lopulta Pyreneiden niemimaalle ja saivat siellä merkittävän aseman. Tämä Tarsisin sijaintipaikaksi ehdotettu alue on ainakin tyydyttävästi sopusoinnussa muiden Raamatun mainintojen kanssa.

Kauppasuhteet Salomon kanssa. Kertomus kuningas Salomon ajasta (n. 1300 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen), jolloin myös Israelin kansakunta alkoi harjoittaa merentakaista kauppaa, osoittaa selvästi foinikialaisten käyneen kauppaa Tarsisin kanssa. Salomolla oli Punaisenmeren alueella laivasto, jonka miehistö muodostui osaksi foinikialaisen Tyroksen kuninkaan Hiramin kokeneista merimiehistä, ja se kävi kauppaa varsinkin Ofirin maan kanssa, jossa oli runsaasti kultaa (1Ku 9:26–28). Sen jälkeen mainitaan ”Tarsisin-laivasto”, joka Salomolla oli merellä ”Hiramin laivaston kanssa”, ja näiden laivojen kerrotaan tuoneen maahan joka kolmas vuosi kultaa, hopeaa, norsunluuta, apinoita ja riikinkukkoja (1Ku 10:22). Yleisesti uskotaan, että aikanaan ilmaus ”Tarsisin-laivat” alkoi tarkoittaa laivatyyppiä, ja muuan sanakirja sanookin niistä: ”Suuria valtamerialuksia, joilla voitiin kulkea Tarsisiin.” (Brown, Driver ja Briggs, A Hebrew and English Lexicon of the Old Testament, 1980, s. 1077.) Samalla tavoin Itä-Intian kauppalaivoilla tarkoitettiin alun perin suuria englantilaisaluksia, jotka kävivät kauppaa Intian kanssa, ja aikanaan niillä alettiin joissakin kielissä tarkoittaa kaikkia sen tyyppisiä laivoja riippumatta niiden alkuperästä tai määränpäästä. 1. Kuninkaiden kirjan 22:48:ssa osoitetaankin, että kuningas  Josafat (936–911 eaa.) ”teetti – – Tarsisin-laivoja, joiden piti kulkea Ofiriin kultaa noutamaan”.

Aikakirjoissa kerrotaan kuitenkin, että nuo joka kolmas vuosi matkanneet Salomon laivat ’kulkivat Tarsisiin’ (2Ai 9:21) ja että myös Josafatin laivojen ”oli määrä mennä Tarsisiin”, mutta ne ”haaksirikkoutuivat eivätkä kyenneet menemään Tarsisiin” (2Ai 20:36, 37). Tämä tuntuu viittaavan siihen, ettei Ofir ollut ainoa satama, jossa israelilaiset ”Tarsisin-laivat” kävivät, vaan että ne liikkuivat myös Välimeren vesillä. Se on tosin siinä mielessä ongelmallista, että ainakin joidenkin näistä aluksista osoitetaan lähteneen liikkeelle Akabanlahden rannalta Esjon-Geberistä (1Ku 9:26). Jotta nuo laivat olisivat päässeet Välimerelle, niiden täytyi joko kulkea pitkin Punaiseltamereltä Niilille johtanutta kanavaa ja sitten Välimerelle tai kiertää koko Afrikan manner. Vaikka nykyään ei ole mitenkään mahdollista saada selville Salomon ja Josafatin aikaan käytössä olleita purjehdusreittejä (kanavat mukaan lukien), ei ole myöskään syytä pitää kertomusta heidän merenkulkuhankkeistaan epärealistisena.

Profetioissa. Tarsis näyttää olleen Tyroksen kauppakaupungin merkittävä markkina-alue, ehkä erään sen historian jakson suurimman vaurauden lähde. Muinaisista ajoista alkaen Espanjassa on ollut kaivoksia, joista on louhittu runsaasti hopeaa, rautaa, tinaa ja muita metalleja. (Vrt. Jer 10:9; Hes 27:3, 12.) Jesajan profeetallisessa julistuksessa Tyroksen hävityksestä kuvaillaankin Tarsisin-laivojen ’parkuvan’, kun ne saapuvat Kittimiin (Kyprokseen, joka oli ehkä viimeinen satama, missä ne kävivät itäisellä reitillään) ja saavat kuulla, että vauras Tyroksen satamakaupunki on hävitetty (Jes 23:1, 10, 14).

Muissa profetioissa ennustetaan, että Jumala lähettää osan kansastaan Tarsisiin julistamaan hänen kunniaansa (Jes 66:19) ja että ”Tarsisin-laivat” tuovat Siionin poikia kaukaa (Jes 60:9). ”Tarsisin ja saarten kuninkaat” joutuvat maksamaan pakkoveroa sille, jonka Jehova asettaa kuninkaaksi (Ps 72:10). Toisaalta Hesekielin 38:13:ssa ”Tarsisin kauppiaiden” osoitetaan muiden kauppaa käyvien kansojen tavoin ilmaisevan itsekästä kiinnostusta sitä kohtaan, että Magogin Gog aikoo ryöstää Jehovan uudelleen koottuja. Kaiken muun itsensä korottamista, pöyhkeyttä ja ylpeyttä kuvaavan tavoin Tarsisin-laivat on määrä alentaa, ja vain Jehova korotetaan ”armeijoiden Jehovan päivänä” (Jes 2:11–16).