Valheellinen kertomus, satu, myytti, keksitty juttu, valhe; kreikan sanasta myʹthos. Sana myʹthos esiintyy 1. Timoteuksen kirjeen 1:4:ssä ja 4:7:ssä, 2. Timoteuksen kirjeen 4:4:ssä, Tituksen kirjeen 1:14:ssä ja 2. Pietarin kirjeen 1:16:ssa.

Myʹthos on vastakohta sanalle a·lēʹthei·a ’totuus’, joka merkitsee asian ilmeistä, todellista olemusta. Galatalaiskirjeen 2:5:ssä mainittu ”hyvän uutisen totuus” korostaa evankeliumin tosi opetuksen ja sen väärennösten välistä vastakohtaa. Apostolit varoittivat kristittyjä vaarasta tulla käännetyksi pois totuudesta valheellisiin kertomuksiin, koska ne eivät perustuneet tosiasioihin vaan olivat ihmisten mielikuvituksen tuotetta. Juutalaisuus oli täynnä sellaisia valheellisia kertomuksia, ja vanhinten perinteet muodostivat ns. suullisen lain, joka sisällytettiin Talmudiin. Juutalaisuus, kristillisyyden pahin vastustaja ensimmäisellä vuosisadalla, oli saanut paljon vaikutteita pakanafilosofioista ja -opetuksista.

Seuraava katkelma Palestiinan (Jerusalemin) Talmudista on yksi esimerkki näistä valheellisista kertomuksista: ”R. Samuel b. Nahman sanoi R. Jonathanin nimessä: Taulut [joissa Mooses sai kymmenen käskyä] olivat kuusi kämmenenleveyttä pitkät ja kolme leveät, ja Mooses piteli kahta kämmenenleveyttä ja Jumala kahta, joten heidän sormiensa välissä oli kaksi kämmenenleveyttä, ja kun israelilaiset palvoivat vasikkaa, Jumala yritti siepata taulut Mooseksen käsistä, mutta Mooseksen kädet olivat niin voimakkaat, että hän sieppasi ne Häneltä.” Kertomus jatkuu, että silloin ”kirjaimet lensivät pois” tauluista, joten koska ”kirjoitus kannatteli” tauluja, ne ”tulivat liian raskaiksi Mooseksen käsille, ja ne putosivat ja menivät rikki”. (Taʽanit, V, s. 116, 117, hepreasta englanniksi käänt. A. W. Greenup.)

Apokryfisissä kirjoituksissa on runsaasti valheellisia mielikuvituskertomuksia, esimerkiksi kertomus siitä, miten Daniel tappoi suuren lohikäärmeen pien, rasvan ja karvojen sekoituksella (Lisäyksiä Danielin kirjaan, Beel ja lohikäärme 23–27), sekä kertomus siitä, miten Tobias sai valtavan kalan sydämestä, sapesta ja maksasta voimaa parantaa ja ajaa ulos demoneja (Tobias 6:2–9, 18).

Kristittyjen hylättävä tarut. 1. Timoteuksen kirjeen 1:4:ssä Paavali neuvoo kristittyjä, etteivät he kiinnittäisi huomiota valheellisiin kertomuksiin. Ne voivat saada kristityt tavoittelemaan sellaista, mistä ei ole todellista hyötyä, ja ne voivat kääntää heidän mielensä pois totuudesta. Joitakin tällaisia valheellisia kertomuksia kertovat vanhat naiset, jotka ovat koko elämänsä noudattaneet maailmallisia tapoja. Nuo kertomukset loukkaavat Jumalan pyhiä, vanhurskaita normeja. (1Ti 4:6, 7; Tit 1:14.) Apostoli Pietari viittaa 2. Pietarin kirjeen 1:16:ssa valheellisiin kertomuksiin (jotka ovat kuvitteellisia ja jotka on lisäksi taitavasti ja viekkaasti suunniteltu kristityn kääntämiseksi syrjään, mikäli mahdollista) ja asettaa niiden vastakohdaksi paikkansapitävän, todellisen kertomuksen muodonmuutoksesta, jonka silminnäkijä hän oli (Mr 9:2). Paavali ennusti 2. Timoteuksen kirjeen 4:3, 4:ssä, että tulevaisuudessa ihmiset kääntyisivät mieluummin valheellisten kertomusten kuin totuuden puoleen.