Rakennelma, jossa esitettiin näytelmiä, tragedioita, komedioita, tanssia ja musiikkia ja josta kreikkalaiset käyttivät sanaa theʹa·tron. Teatteriesitykset olivat usein moraalittomia, minkä vuoksi uskolliset kristityt karttoivat niitä (Ef 5:3–5). Teatteriin kokoonnuttiin kuitenkin myös muista syistä.

Paavalin matkatoverit vietiin Efesoksessa nimenomaan teatteriin, kun hopeaseppä Demetrios nostatti mellakan noita kristittyjä lähetystyöntekijöitä vastaan. Apostoli oli halukas menemään teatteriin kokoontuneen väen eteen, mutta opetuslapset ja eräät ystävälliset juhla- ja kisatoimikunnan jäsenet saivat hänet luopumaan siitä. (Ap 19:23–31.)

Teattereita rakennettiin Kreikassa noin 400-luvulta eaa. lähtien, ja aikaa myöten niitä pystytettiin moniin huomattaviin kaupunkeihin. Useimmat kreikkalaiset teatterit tehtiin koveraan rinteeseen puoliympyrän muotoon. Penkit valmistettiin ehkä puusta tai kivestä. Penkkirivit nousivat porrasmaisesti rinteen kaltevuuden mukaan, ja käytävät jakoivat ne osiin. Keskellä oli or·khēʹstra (tanssijoiden tai kuoron alue), jonka takana oli korotettu näyttämö ja sen takaosassa skē·nēʹ eli taka-ala.

Teattereiden raunioita on löytynyt mm. Efesoksesta, Ateenasta ja Korintista. Efesoksessa esiin kaivetussa suuressa teatterissa oli 66  penkkiriviä, ja sinne mahtui n. 25000 hengen yleisö. Akustiikka oli – ja on vieläkin – niin hyvä, että hiljainenkin näyttämöltä tuleva ääni voidaan vaivatta kuulla ylimmällä rivillä.

Roomalaiset rakensivat usein teatterirakennuksia, jotka eivät olleet riippuvaisia mistään maaston luonnollisista rinteistä. Joskus heidän teattereittensa näyttämö oli katettu ja samoin osa katsomoa. Toinen tyyppi, roomalainen amfiteatteri, oli katoton ympyrän tai soikion muotoinen rakennelma. Sen keskellä oli suuri areena, josta penkkirivit kohosivat loivasti säteittäin. Roomassa vielä osittain pystyssä oleva Colosseum, joka saatiin valmiiksi vuonna 80, on kuuluisa roomalainen amfiteatteri. Herodes Suuri rakensi teattereita eri kaupunkeihin, mm. Damaskokseen ja Kesareaan. Josefus sanoi, että Herodes ”rakensi Jerusalemiin teatterin ja sen jälkeen tasangolle erittäin suuren amfiteatterin” (Jewish Antiquities, XV, 268 [viii, 1]).

Kreikkalainen sana theʹa·tron voi tarkoittaa joko paikkaa, jossa jotain esitetään, tai itse ”teatterinäytelmää”. Paavali kirjoitti: ”Sillä minusta näyttää, että Jumala on pannut meidät apostolit näytteille viimeisinä, kuin kuolemaan määrättyinä, sillä meistä on tullut teatterinäytelmä [theʹa·tron] maailmalle ja enkeleille ja ihmisille.” (1Ko 4:9.) Paavali viittasi tässä roomalaisten amfiteattereiden areenalla järjestettyjen gladiaattoritaistelujen tavanomaiseen lopputapahtumaan, jolloin jotkut osanottajat tuotiin areenalle alasti ja vailla puolustautumismahdollisuuksia julmasti tapettaviksi.

Kreikkalaisilla ja roomalaisilla oli tapana johdattaa kuolemaantuomittuja rikollisia teatterin läpi siellä olevan väkijoukon pilkatessa heitä. Ilmeisesti Paavali viittasi tähän tapaan kirjoittaessaan heprealaiskristityille. Vaikka ei olekaan mitään mainintoja siitä, että noita kristittyjä olisi kohdeltu sillä tavoin, he olivat kestäneet siihen verrattavia kärsimyksiä. Apostoli kehotti heitä: ”Muistakaa – – jatkuvasti entisiä päiviä, joina te valistetuiksi tultuanne kestitte suuren kamppailun kärsimyksissä, toisinaan ollessanne kuin näyttämöllä sekä häväistysten että ahdistusten alaisina ja toisinaan tullessanne osallisiksi niiden kanssa, jotka kokivat sellaista.” (Hpr 10:32, 33.)