Kaksi Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten henkeytettyä kirjettä, kenties ensimmäiset, jotka apostoli Paavali kirjoitti; hän ilmaisee olevansa molempien kirjeiden kirjoittaja (1Te 1:1; 2:18; 2Te 1:1; 3:17). Näiden kirjeiden kirjoittamisaikaan Silvanus (Silas) ja Timoteus olivat Paavalin seurassa (1Te 1:1; 2Te 1:1). Tämä osoittaa kirjeiden lähetyspaikaksi Korintin, koska ei ole olemassa mitään mainintaa siitä, että kaikki kolme miestä olisivat työskennelleet uudelleen yhdessä sen jälkeen, kun he olivat Korintissa Paavalin toisen lähetysmatkan aikana (Ap 18:5). Koska apostolin puolitoista  vuotta kestänyt toiminta Korintissa näyttää alkaneen vuoden 50 syksyllä, ensimmäinen kirje tessalonikalaisille kirjoitettiin todennäköisesti noihin aikoihin (Ap 18:11; ks. AJANLASKU: Myöhempi apostolinen aika). Toisen kirjeen on täytynyt seurata pian sen jälkeen, luultavasti noin vuonna 51.

Molemmat kirjeet luetaan kanonisten kirjojen joukkoon kaikissa 100-, 200- ja 300-luvun huomattavissa luetteloissa. Ne ovat myös täysin sopusoinnussa muun Raamatun kanssa, kun niissä kehotetaan Jumalan palvelijoita säilyttämään käytöksensä hyvänä kaikkina aikoina. Merkille pantavaa on myös se, miten näissä kirjeissä korostetaan rukouksen merkitystä. Paavali ja hänen työtoverinsa muistivat aina tessalonikalaisia rukouksessa (1Te 1:2; 2:13; 2Te 1:3, 11; 2:13), ja apostoli kannusti heitä: ”Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaiken yhteydessä.” (1Te 5:17, 18.) ”Veljet, rukoilkaa edelleen meidän puolestamme.” (1Te 5:25; 2Te 3:1.)

Ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen taustaa. Se seurakunta, jolle 1. Tessalonikalaiskirje osoitettiin, joutui kokemaan vainoa melkein perustamisestaan lähtien. Saavuttuaan Tessalonikaan Paavali saarnasi sen synagogassa kolmena sapattina. Melkoinen joukko tuli uskoviksi, ja perustettiin seurakunta. Mutta fanaattiset juutalaiset nostattivat väkijoukon mellakkaan heitä vastaan. Kun tuo mellakoiva väkijoukko ei löytänyt Paavalia ja Silasta Jasonin kotoa, se raahasi Jasonin ja eräitä muita veljiä kaupungin hallitusmiesten eteen ja syytti heitä kapinan lietsonnasta. Vasta annettuaan ”riittävät takuut” Jason ja muut pääsivät vapaaksi. Tämän vuoksi veljet lähettivät Paavalin ja Silaksen yöllä Beroiaan ilmeisesti seurakunnan ja noiden kahden miehen turvallisuuden takia. (Ap 17:1–10.)

Myöhemmin seurakunta nähtävästi joutui jatkuvan vainon lisäksi (1Te 2:14) kokemaan suurta surua, koska joku (joitakuita) sen keskuudesta nukahti kuolemaan (4:13). Paavali oli selvillä siitä paineesta, jota tämä uusi seurakunta joutui kestämään, ja hän oli hyvin huolissaan siitä, miten tuo paine vaikuttaisi siihen. Siksi hän lähetti Timoteuksen lohduttamaan ja vahvistamaan tessalonikalaisia. Aikaisemmin apostoli oli yrittänyt kahdesti vierailla heidän  luonaan, mutta ’Saatana katkaisi hänen tiensä’. (2:17–3:3.)

Saatuaan Timoteuksen rohkaisevan raportin tessalonikalaisten uskollisuudesta ja rakkaudesta Paavali tunsi iloa (1Te 3:6–10). He tarvitsivat kuitenkin jatkuvasti kannustusta ja kehotuksia voidakseen vastustaa lihan heikkouksia. Tästä syystä Paavali kiitti tessalonikalaisia heidän uskollisesta kestävyydestään (1:2–10; 2:14; 3:6–10) ja lohdutti heitä ylösnousemustoivolla (4:13–18), mutta kehotti heitä myös vaeltamaan jatkuvasti Jumalan hyväksymällä tavalla ja tekemään niin yhä täydemmin (4:1, 2). Apostoli neuvoi heitä muun muassa karttamaan haureutta (4:3–8), rakastamaan toisiaan täydemmässä määrin, tekemään työtä käsillään (4:9–12), pysymään valveilla hengellisesti (5:6–10), pitämään arvossa niitä, jotka työskentelivät kovasti heidän keskuudessaan, ’neuvomaan vakavasti häiriön aiheuttajia, puhumaan lohduttavasti masentuneille sieluille, tukemaan heikkoja, olemaan pitkämielisiä kaikkia kohtaan’ ja ’karttamaan jokaista pahuuden muotoa’ (5:11–22).

Toisen tessalonikalaiskirjeen taustaa. Tessalonikan kristittyjen usko kasvoi tavattomasti, heidän rakkautensa toisiaan kohtaan lisääntyi, ja he kestivät jatkuvasti vainoa ja ahdistusta uskollisesti. Sen vuoksi, kuten ensimmäisessä kirjeessäänkin, apostoli Paavali kiitti heitä ja kannusti heitä pysymään jatkuvasti lujina (2Te 1:3–12; 2:13–17).

Jotkut seurakuntaan kuuluvat väittivät kuitenkin virheellisesti, että Jeesuksen Kristuksen läsnäolo oli aivan lähellä. Mahdollisesti jopa jonkin väärin Paavalin kirjoittamaksi väitetyn kirjeen tulkittiin ilmaisevan, että ”Jehovan päivä on tullut”. (2Te 2:1, 2.) Kenties tästä syystä apostoli nimenomaan viittasi toisen kirjeensä aitouteen sanomalla: ”Tässä on minun tervehdykseni, Paavalin, omakätisesti. Se on tunnusmerkkinä jokaisessa kirjeessä; näin minä kirjoitan.” (3:17.) Paavali ei halunnut veljien joutuvan erheellisen opetuksen viettelemiksi ja osoitti sen vuoksi, että muiden tapahtumien täytyi edeltää Jehovan päivän tuloa. Hän kirjoitti: ”Se ei tule, ellei luopumus tule ensin ja laittomuuden ihminen ilmesty.” (2:3.)

Eräs seurakunnassa jo aiemmin ilmennyt ongelma kaipasi yhä huomiota. Ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille Paavali oli sanonut heille: ”Me kehotamme teitä, veljet, – – asettamaan tavoitteeksenne, että vietätte hiljaista elämää ja pidätte huolen omista asioistanne ja teette työtä käsillänne, niin kuin teitä käskimme, jotta vaeltaisitte säädyllisesti ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi minkään tarpeessa.” (1Te 4:10–12.) Seurakunnassa oli sellaisia, jotka eivät olleet suhtautuneet tähän kehotukseen vakavasti. Siksi Paavali käski sellaisia tekemään hiljaisesti työtä ja syömään itse ansaitsemaansa ruokaa ja lisäsi: ”Mutta jos joku ei tottele tämän kirjeen välittämää sanaamme, niin pitäkää häntä merkittynä ja lakatkaa seurustelemasta hänen kanssaan, jotta hän häpeäisi. Älkää kuitenkaan pitäkö  häntä vihollisena, vaan neuvokaa yhä häntä vakavasti niin kuin veljeä.” (2Te 3:10–15.)

[Tekstiruutu s. 1125]

ENSIMMÄISEN TESSALONIKALAISKIRJEEN KOHOKOHTIA

Rohkaisua ja neuvoja suhteellisen uudelle seurakunnalle

Paavali kirjoitti kirjeen noin vuonna 50, muutamia kuukausia sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt Tessalonikasta häntä vastaan nostatetun mellakoivan väkijoukon vuoksi

Kiitoksen sanoja seurakunnalle (1:1–10)

Paavali kiittää tessalonikalaisia lämpimästi heidän uskollisesta työstään ja kestävyydestään

Tessalonikalaisista on tullut esimerkki muille uskoville sanan vastaanottamisesta ahdistuksissa, Jumalan hengen aikaansaaman ilon täyttäminä

Kaikkialla kerrotaan siitä, kuinka he hylkäsivät epäjumalanpalveluksen ja kääntyivät palvelemaan elävän Jumalan orjina ja odottamaan Jeesusta

Paavalin esimerkki hänen ollessaan heidän parissaan (2:1–12)

Jouduttuaan kestämään röyhkeää kohtelua Filippissä Paavali ammensi voimaa Jumalalta ja saarnasi rohkeasti tessalonikalaisille

Paavali karttoi imartelua, ahneutta ja kunnian etsimistä

Hän vältti tulemasta veljille taakaksi ja kohteli heitä sen sijaan hellästi imettävän äidin tavoin ja kehotti heitä rakkaudellisen isän tavoin

Heitä kannustetaan pysymään lujina vainoissa (2:13–3:13)

Sen jälkeen kun Tessalonikan veljet olivat ottaneet heille julistetun sanoman vastaan Jumalan sanana, heidän maanmiehensä vainosivat heitä; samoin on tapahtunut Juudeassa, missä kristityt joutuvat kärsimään juutalaisten käsissä

Paavali on suuresti halunnut nähdä tessalonikalaiset; kun hän ei enää voinut kestää sitä, ettei tiennyt heidän tilanteestaan, hän lähetti Timoteuksen, ja Timoteus on juuri palannut mukanaan hyviä uutisia heidän hengellisestä tilastaan

Paavali rukoilee heidän jatkuvan kasvunsa puolesta

Asennetta ja käytöstä koskevia kehotuksia (4:1–5:28)

Vaeltakaa entistä täydemmin Jumalaa miellyttävällä tavalla; karttakaa haureutta

Rakastakaa veljiä vielä hartaammin; tehkää työtä käsillänne, jotta ulkopuolella olevatkin voivat nähdä teidän vaeltavan säädyllisesti

Lohduttakaa toisianne sillä toivolla, että Kristuksen läsnäolon aikaan ne hengestä siinneet uskovat, jotka ovat kuolleet, herätetään ensin ja yhdistetään Kristukseen; jälkeenpäin vielä elossa olevat liittyvät häneen ja kuolleista herätettyihin

Jehovan päivä tulee niin kuin varas; kun he sanovat: ”Rauha ja turvallisuus!”, äkillinen tuho tulee; pysykää tämän vuoksi hengellisesti valveilla uskon ja rakkauden rintahaarniskan sekä pelastuksen toivon kypärän suojaamina

Pitäkää suuressa arvossa niitä, jotka ottavat johdon seurakunnassa; säilyttäkää rauha, pyrkikää siihen mikä on hyvää, iloitkaa aina, esittäkää kiitosta, varmistautukaa kaikesta, pitäkää kiinni siitä mikä on hyvää ja karttakaa pahuutta

[Tekstiruutu s. 1126]

TOISEN TESSALONIKALAISKIRJEEN KOHOKOHTIA

Kirje, jossa oikaistiin väärä näkemys Kristuksen läsnäolosta ja esitettiin neuvoja siitä, miten kohdella häiriötä aiheuttavia

Paavali kirjoitti kirjeen pian ensimmäisen tessalonikalaisille lähettämänsä kirjeen jälkeen

Huojennus tulee Kristuksen ilmestyessä (1:1–12)

Tessalonikalaisia kiitetään heidän kestävyydestään ja uskostaan vainoissa ja ahdistuksissa

Huojennus tulee Kristuksen ilmestyessä; silloin Jeesus Kristus yhdessä voimallisten enkeliensä kanssa tuhoaa ne, jotka eivät tottele hyvää uutista, ja hänet kirkastetaan pyhiensä yhteydessä

Paavali rukoilee, että tessalonikalaiset laskettaisiin arvollisiksi, niin että Herran Jeesuksen nimi kirkastuisi heissä

Laittomuuden ihminen ilmestyy ennen Kristuksen läsnäoloa (2:1–17)

Tessalonikalaisia kehotetaan olemaan järkyttymättä tai kiihtymättä minkään sellaisen sanoman takia, jonka mukaan Jehovan päivä on jo tullut

Luopumuksen on tultava ensin, ja laittomuuden ihmisen on ilmestyttävä; hän korottaa itsensä jokaisen jumalisen kunnioituksen kohteen yläpuolelle ja esiintyy jumalana

Kun se, joka pidättää, poistetaan, paljastuu tuo laiton, se jonka läsnäololle ovat tunnusomaisia valheelliset tunnusmerkit ja kaikenlainen epävanhurskas petos, jotta tuhoutuvat tulisivat petetyiksi

Jeesus Kristus tekee hänet tyhjäksi läsnäolonsa ilmeiseksi tulon aikana

Miten kohdella häiriötä aiheuttavia (3:1–18)

Vetäytykää pois häiriötä aiheuttavista, niistä jotka sekaantuvat siihen, mikä ei heille kuulu, niistä jotka jättävät huomioon ottamatta käskyn: ”Jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään”

Merkitkää nämä sellaisiksi, joiden kanssa ei tule seurustella läheisesti, mutta neuvokaa heitä vakavasti niin kuin veljiä, jotta he muuttaisivat tapansa