Rooman toinen keisari. Hän syntyi vuonna 42 eaa. Tiberius Claudius Neron ja Livia Drusillan poikana, mutta hänen ollessaan 3-vuotias, Octavianus (Augustus) pakotti vanhemman Tiberiuksen eroamaan vaimostaan, jotta Octavianus voisi itse mennä tämän kanssa naimisiin. Vanhemman Tiberiuksen kuoltua nuorempi Tiberius ja hänen veljensä menivät asumaan äitinsä kanssa, jonka aviomies julistettiin myöhemmin Augustukseksi. Aikuistuttuaan Tiberius meni naimisiin Vipsania Agrippinan kanssa, mutta avioliitto oli suhteellisen lyhytaikainen, koska Augustus vaati Tiberiusta eroamaan vaimostaan ja ottamaan vaimokseen Julian, keisarin leskeksi jääneen tyttären. Augustus adoptoi Tiberiuksen vuonna 4 ya.

Augustus valitsi Tiberiuksen seuraajakseen vasta kun kaikki muut, joita hän olisi pitänyt Tiberiusta parempina, olivat kuolleet. Augustus kuoli 17. elokuuta vuonna 14 (gregoriaanisen kalenterin mukaan); 15. syyskuuta Tiberius antoi senaatin nimittää hänet keisariksi. Johannes alkoi kastaa ”keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuonna”. Jos nuo vuodet laskettiin Augustuksen kuolemasta, 15. vuosi ulottui vuoden 28 elokuusta vuoden 29 elokuuhun. Jos ne laskettiin siitä, kun hänet julistettiin virallisesti keisariksi, tuo vuosi ulottui vuoden 28 syyskuusta vuoden 29 syyskuuhun. (Lu 3:1–3.)

Tiberius eli vuoden 37 maaliskuuhun asti, joten hän oli keisarina koko Jeesuksen palveluksen ajan. Näin ollen siinä verorahassa, joka tuotiin Jeesukselle ja josta hän sanoi: ”Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin”, oli hyvin todennäköisesti Tiberiuksen kuva (Mr 12:14–17; Mt 22:17–21; Lu 20:22–25). Tiberius sisällytti lakiin, josta roomalaiset käyttivät nimitystä crimen laesae maiestatis (majesteettirikos), kapinallisten tekojen lisäksi myös pelkät keisarin kunniaa loukkaavat sanat, ja otaksuttavasti juuri tämän lain nojalla juutalaiset painostivat Pontius Pilatusta surmauttamaan Jeesuksen (Joh 19:12–16). Myöhemmin Tiberius kutsui Pilatuksen Roomaan samarialaisten valitettua tämän hallinnosta, mutta Tiberius kuoli ja Caligulasta tuli hänen seuraajansa ennen Pilatuksen saapumista.

Tiberiuksella oli keisarina sekä hyveitä että paheita. Hän ei tuhlannut rahaa hillittömästi ylellisyyksiin, joten hän saattoi käyttää anteliaasti varoja valtakunnan hyvinvoinnin edistämiseen ja vararahastoja onnettomuuksista tai huonoista ajoista toipumiseen. Tiberius ei pitänyt itseään jumalana vaan ihmisenä, hän kieltäytyi monista kunnianimityksistä ja suuntasi keisarinpalvonnan yleensä pikemminkin Augustukseen (Octavianukseen) kuin itseensä.

Hänen paheensa ylittivät kuitenkin hänen hyveensä. Hän oli äärimmäisen epäluuloinen ja ulkokultainen ollessaan tekemisissä toisten  kanssa, ja hänen hallintokaudellaan määrättiin lukuisia ihmisiä surmattavaksi; noiden uhrien joukossa oli monia hänen entisiä ystäviään. Hän kysyi neuvoa tähdistäennustajilta. Hän vietti elämänsä viimeiset kymmenen vuotta huvilallaan Caprin saarella ja tyydytti siellä vääristyneitä himojaan erittäin turmeltuneilla tavoilla luonnottomia tarkoituksia varten pidettyjen miesten kanssa.

Tiberiusta eivät halveksineet ainoastaan jotkut yksilöt, kuten hänen opettajansa Theodoros Gadaralainen ja hänen ottoisänsä Augustus, vaan myös hänen alamaisensa yleensä. Senaatti kieltäytyi julistamasta häntä jumalaksi hänen kuolemansa jälkeen. Muun muassa näistä syistä raamatunoppineet katsovat Tiberiuksen täyttäneen profetian, jonka mukaan ”muuan halveksittava” nousisi ”pohjoisen kuninkaaksi” (Da 11:15, 21).