Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Tiili

Tiili

Rakennuskivi, joka on tehty kovetetusta mudasta tai savesta. Tiiltä (hepr. leve·nahʹ) on jo ammoisista ajoista lähtien käytetty laajalti Raamatun maissa. Muinaisen Babelin rakentajat eivät löytäneet kaupunkinsa paikaksi valitsemaltaan alueelta lainkaan luonnonkiviä, ja sen vuoksi he käyttivät niiden sijasta tiiliä ja laastina bitumia. Tiilet kuivatettiin ilmeisesti uunissa eli kovetettiin ”polttamalla”. (1Mo 11:3.) Muinaisessa Egyptissä orjuudessa olleet israelilaiset tekivät työkseen tiiliä. Heidän työtään vaikeutettiin siten, että heidän täytyi koota tarvitsemansa oljet itse ja valmistaa silti sama määrä tiiliä kuin aikaisemminkin. (2Mo 5:7–19.) Israelilaiset käyttivät tiiliä rakentamiseen myös Luvatussa maassa; tosin luonnonkivi oli ilmeisesti suositumpi rakennusmateriaali (Jes 9:10). Vaikka Palestiinan kukkuloilla onkin runsaasti korkeatasoista rakennuskiveä, niin joillakin seuduilla sitä on hyvin vähän. Sen vuoksi alangoilla, mm. Jerikon ja Esjon-Geberin kaupungeissa, tehtiin sekä kaupungin muuri että asuinrakennukset tiilestä. Joissakin Syyrian ja Palestiinan osissa talot rakennetaan vielä nykyäänkin osaksi hakatuista kivistä ja osaksi auringossa kuivatetuista tiilistä; hakattua kiveä käytetään niissä seinissä, jotka joutuvat pahimmin alttiiksi talvimyrskyille.

Tiiliä valmistettaessa poistettiin mudasta tai savesta ensin kaikki vieraat ainekset, minkä jälkeen siihen yleensä sekoitettiin hienoksi hakattuja olkia tai jotain muuta kasvikunnan tuotetta. Tätä tukevat muinaisesta Egyptistä peräisin olevat Anastasi-papyrukset, joissa sanotaan: ”Kukaan ei valanut tiiliä muottiin, eikä lähistöllä ollut olkia.” (A. Erman, Life in Ancient Egypt, 1894, s. 117.) Vaikka Egyptistä onkin löydetty ilman olkia valmistettuja tiiliä, ne olivat ilmeisesti poikkeuksia, eikä sen perusteella voida päätellä, että israelilaiset ryhtyivät tekemään tiiliä ilman olkia sen jälkeen, kun heidän täytyi hankkia ne itse. Nykyaikana tehdyt kokeet osoittavat, että olkien lisääminen saveen helpottaa sen muovailemista ja tekee siitä valmistetut tiilet kolme kertaa kestävämmiksi.

Mudan tai saven ja olkien seos kostutettiin vedellä, poljettiin jaloilla ja muovattiin sitten käsin tai pantiin nelisivuiseen puiseen ”tiilimuottiin” (hepr. mal·benʹ; Na 3:14). Muottien sivuihin ripoteltiin luultavasti kuivaa maata irrottamisen helpottamiseksi. Tiilien ollessa vielä märkiä niihin painettiin usein silloisen hallitsijan leima. Sen jälkeen tiilet joko jätettiin aurinkoon kuivumaan tai poltettiin uunissa.

Babyloniassa tiilet kuivatettiin tavallisesti polttouuneissa, ja niistä rakennettiin yleensä kaupungin muurit ja palatsien seinät ja lattiat. Auringossa kuivatettuja tiiliä käytettiin joskus rakennusten sisäosissa, tai niitä ladottiin kymmenien senttimetrien paksuiksi kerroksiksi vuorotellen poltettujen tiilien kanssa. Egyptissä, Assyriassa ja Palestiinassa oli auringossa kuivattaminen yleisempää. Uunissa poltetut tiilet ovat parempilaatuisia kuin auringossa kuivatetut, jotka rapautuvat tulvissa ja murenevat kesäauringon paahteessa. Joskus auringossa kuivatetut tiilet ovat kuitenkin olleet erittäin kestäviä, esimerkiksi Esjon-Geberistä löydetyt tiilet, jotka ovat säilyneet satoja vuosia. (Ks. POLTTOUUNI.)

Auringossa kuivatettujen tiilien laaja käyttö selittää sen, miksi joidenkin muinaisten kaupunkien paikkaa ei ole vuosisatojenkaan kuluessa pystytty löytämään. Entisten kaupunkien tiilet murenivat ja muodostivat maakumpareita, joiden aines oli suuresti ympäröivän maaperän kaltaista. Palestiinassa ja Syyriassa sellaiset kumpareet kätkevät usein alleen monien kaupunkien rauniot.

Tiilien koko ja muoto vaihtelivat melkoisesti. Egyptissä olivat yleisiä suorakulmaiset tiilet, ja kaarien rakentamiseen käytettiin kiilan muotoisia tiiliä. Egyptiläisten tiilien pituus oli n. 36–51 cm, leveys 15–23 cm ja paksuus 10–18 cm. Babyloniasta on löydetty neliön, suorakaiteen, kolmion ja kiilan muotoisia tiiliä. Myöhemmiltä ajoilta, esimerkiksi Nebukadnessarin ajalta, peräisin olevat tiilet olivat kuitenkin yleensä neliön muotoisia, ja niiden sivu oli n. 30 cm.

Kun Israelin sanotaan Jesajan päivinä suitsuttaneen uhrisavua tiiliskivien päällä, viitataan ehkä uhripaikan kiveykseen tai kattotiiliin (Jes 65:3).