(kreik. a·daʹmas ’voittamaton’).

Säihkyvä kallisarvoinen kivi, kovin tähän mennessä löydetty luonnon mineraali, joka kuuluu arvokkaimpien jalokivien joukkoon. Vaikka timantit ovat yleensä värittömiä, jotkin niistä voivat vivahtaa keltaiseen, vihreään, punaiseen, ruskeaan, siniseen tai mustaan. Useimmat hiomattomat timantit ovat kahdeksansivuisia, läpinäkyviä tai läpikuultavia kiteitä, ja ne ovat koostumukseltaan miltei puhdasta hiiltä. Timanttien uskotaan muodostuneen kauan sitten, kun maapallolla oleva hiili joutui kovaan paineeseen ja kuumuuteen. Aiemmin timantteja löydettiin joenuomista, mutta nykyään niitä louhitaan tavallisesti syvällä maan uumenissa olevista kalliomuodostumista.

Heprean kielen sana ša·mirʹ (käännetään UM:ssä kahdesti ”timantiksi”, kerran ”hiomakiveksi”) on ilmeisesti sukua akkadin kielen sanalle ašmur ’smirgeli’. Joidenkuiden mukaan sana ša·mirʹ voi tarkoittaa yleensä timantinkovaa kiveä, joka saattaisi tällöin olla timantti tai jokin muu kova aine, esim. korundi tai smirgeli.

Jehova viittasi siihen, että timantteja käytetään kovien materiaalien naarmuttamiseen tai kaivertamiseen, kun hän sanoi: ”Juudan synti on kirjoitettuna muistiin rautapiirtimellä. Timanttikärjellä se on kaiverrettu heidän sydämensä tauluun ja heidän alttariensa sarviin.” (Jer 17:1, 2.) Myös Israelin huoneesta tuli uppiniskainen ja kovasydäminen. Jehova sanoi siksi Hesekielille: ”Katso! Olen tehnyt sinun kasvosi aivan yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa ja sinun otsasi aivan yhtä kovaksi kuin heidän otsansa. Timantin kaltaiseksi, piikiveä kovemmaksi, olen tehnyt otsasi.” (Hes 3:7–9.) Juutalaisten itsepäisyyden vuoksi Jehova julisti myös Sakarjan välityksellä: ”Sydämensä he tekivät kuin hiomakiveksi [hepr. ša·mirʹ], etteivät tottelisi lakia eivätkä niitä sanoja, jotka armeijoiden Jehova lähetti henkensä välityksellä aikaisempien profeettojen kautta.” (Sak 7:12.) (Ks. JALOKIVET, KALLISARVOISET KIVET.)