(’Jumalaa kunnioittava’).

Eunike-nimisen juutalaisnaisen ja kreikkalaisen isän poika (isän nimeä ei mainita Raamatussa). Timoteuksen äiti ja luultavasti myös hänen isoäitinsä Loois opettivat Timoteukselle ”pyhiä kirjoituksia” jo hänen ollessaan hyvin nuori (Ap 16:1; 2Ti 1:5; 3:15). Siitä, milloin Timoteus omaksui kristillisyyden, ei ole tarkkaa tietoa, mutta kun apostoli Paavali saapui toisella lähetysmatkallaan Lystraan (ilmeisesti Timoteuksen kotipaikka) kenties vuoden 49 loppupuolella tai vuoden 50 alkupuolella, ”Lystran ja Ikonionin veljet kertoivat hyvää” opetuslapsi Timoteuksesta (joka oli ehkä kaksissakymmenissä) (Ap 16:2).

Mahdollisesti näihin aikoihin Timoteuksesta esitettiin Jumalan hengen vaikutuksesta joitakin profetioita tai ennusteita. Kun pyhä henki oli tällä tavoin viitoittanut Timoteuksen tulevaisuuden, seurakunnan vanhimmat ja apostoli Paavali panivat kätensä Timoteuksen päälle ja asettivat hänet siten erilleen tiettyä kristillisen seurakunnan yhteydessä suoritettavaa palvelusta varten. (1Ti 1:18; 4:14; 2Ti 1:6; vrt. Ap 13:3.) Paavali valitsi Timoteuksen matkakumppanikseen ja ympärileikkasi hänet, jotteivät juutalaiset olisi saaneet aihetta kompastumiseen (Ap 16:3).

Matkat Paavalin kanssa. Timoteus osallistui Paavalin kanssa kristilliseen toimintaan Filippissä, Tessalonikassa ja Beroiassa (Ap 16:11–17:10). Kun Paavalin oli kiihkoilevien juutalaisten lietsoman vastustuksen vuoksi lähdettävä Beroiasta, apostoli jätti Silaksen ja Timoteuksen sinne huolehtimaan uudesta uskovien ryhmästä (Ap 17:13–15). Ilmeisesti Paavali lähetti sittemmin Timoteukselle viestin Beroiaan ja kehotti häntä käymään Tessalonikan veljien luona rohkaisemassa heitä pysymään uskollisina ahdistuksista huolimatta (1Te 3:1–3). (Ks. ATEENA: Paavalin toiminta Ateenassa.) Nähtävästi Timoteus liittyi jälleen Paavalin seuraan Korintissa ja toi hänelle hyviä uutisia Tessalonikan kristittyjen uskollisuudesta ja rakkaudesta (Ap 18:5; 1Te 3:6). Kirjeessä, jonka Paavali sitten lähetti tessalonikalaisille, hän kertoi terveiset myös Silvanukselta (Silakselta) ja Timoteukselta, kuten hän teki toisessakin heille lähettämässään kirjeessä (1Te 1:1; 2Te 1:1).

Timoteus oli jälleen apostoli Paavalin mukana tämän kolmannella lähetysmatkalla (n. 52–56) (vrt. Ap 20:4). Ollessaan Efesoksessa (1Ko 16:8) Paavali kirjoitti ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille: ”Lähetän – – Timoteuksen teidän luoksenne, koska hän on rakas ja uskollinen lapseni Herrassa, ja hän muistuttaa teitä Kristuksen Jeesuksen yhteydessä käyttämistäni menetelmistä, sen mukaan kuin opetan kaikkialla jokaisessa seurakunnassa.” (1Ko 4:17.) Tämän kirjeen loppupuolella Paavali kuitenkin vihjasi, ettei Timoteus ehkä pääsisi Korinttiin: ”Jos kuitenkin Timoteus saapuu, niin katsokaa, ettei hänellä ole mitään pelättävää teidän keskuudessanne, sillä hän tekee Jehovan työtä niin kuin minäkin.” (1Ko 16:10.) Mikäli Timoteus tosiaan kävi Korintissa, sen on täytynyt tapahtua ennen kuin hän ja Erastos lähtivät Efesoksesta Makedoniaan, koska Timoteus ja Paavali olivat yhdessä Makedoniassa, kun toinen kirje korinttilaisille (joka ei perustunut Timoteuksen vaan Tituksen raporttiin) kirjoitettiin (Ap 19:22; 2Ko 1:1; 2:13; 7:5–7). Ehkä Timoteuksen käynti jäi vain aikomukseksi. Tähän viittaa se, että Paavali ei toisessa kirjeessään korinttilaisille mainitse Timoteuksen olleen siellä muutoin kuin hänen seurassaan (2Ko 1:19). Kun Paavali myöhemmin kirjoitti roomalaisille, nähtävästi Korintista (Gaiuksen kotoa), Timoteus oli hänen kanssaan (vrt. Ro 16:21, 23; 1Ko 1:14).

Timoteuksen nimi mainitaan niiden kirjeiden tervehdyksissä, jotka apostoli Paavali kirjoitti ensimmäisen Rooman-vankeutensa aikana filippiläisille (1:1), kolossalaisille (1:1) ja Filemonille (jae 1). Ilmeisesti Timoteus oli itsekin vankina Roomassa jolloinkin Filippiläiskirjeen ja Heprealaiskirjeen kirjoittamisen välisenä aikana (Fil 2:19; Hpr 13:23).

Vastuita ja edellytyksiä. Paavalin vapauduttua vankilasta Timoteus osallistui jälleen hänen kanssaan palvelukseen ja jäi hänen kehotuksestaan Efesokseen (1Ti 1:1–3). Tähän aikaan (n. v. 61–64) Timoteus lienee ollut yli 30-vuotias ja hänellä oli valtuudet nimittää valvojia ja avustavia palvelijoita seurakuntaan (1Ti 5:22). Hän pystyi täysin suoriutumaan näistä raskaista vastuista, kuten hän oli osoittanut työskennellessään läheisesti apostoli Paavalin kanssa ainakin  11 vuotta. Paavali saattoi sanoa hänestä: ”Minulla ei ole ketään muuta suhtautumistavalta hänen kaltaistaan, joka todella huolehtisi teitä koskevista asioista. – – te tunnette sen todisteen, jonka hän antoi itsestään, että niin kuin lapsi isän kanssa hän palveli kuin orja minun kanssani hyvän uutisen edistämiseksi.” (Fil 2:20–22.) Ja Timoteukselle hän kirjoitti: ”Lakkaamatta muistan sinua rukouksissani, yötä päivää kaivatessani sinun näkemistäsi, koska muistan kyyneleesi, jotta täyttyisin ilolla. Sillä mieleeni muistuu se usko, joka sinulla on ilman ulkokultaisuutta.” (2Ti 1:3–5.)

Vaikka Timoteuksen täytyi taistella usein vaivaavaa vatsasairautta vastaan (1Ti 5:23), hän kulutti halukkaasti itseään toisten puolesta. Hänen hyvät ominaisuutensa tekivät hänet rakkaaksi apostoli Paavalille, joka kaipasi kovasti Timoteuksen seuraa kuolemansa lähestyessä (2Ti 4:6–9). Koska Timoteus oli suhteellisen nuori, hän on saattanut arkailla ja epäröidä käyttää valtaansa (vrt. 1Ti 4:11–14; 2Ti 1:6, 7; 2:1). Tämä osoittaa, ettei Timoteus ollut ylpeä vaan tajusi omat rajoituksensa.