Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Tituksen kirje

Tituksen kirje

Apostoli Paavalin Titukselle kirjoittama kirje. Paavali oli jättänyt työtoverinsa Tituksen Kreetaan ’oikaisemaan sen, mikä oli puutteellista, ja nimittämään vanhimmat’ sikäläisiin seurakuntiin. (Tit 1:1, 4, 5.) Kirjeen oikeaperäisyyden vahvistavat kaikki huomattavat Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten vanhat luettelot, aina 100-luvulta peräisin olevasta Muratorin katkelmasta lähtien.

Kirjoitusaika ja -paikka. Koska ei ole olemassa todisteita siitä, että Paavali olisi toiminut Kreetan saaressa ennen ensimmäistä Roomassa viettämäänsä vankeusaikaa, hänen on täytynyt olla siellä Tituksen kanssa jolloinkin vapautumisensa ja viimeisen vankeusaikansa välillä. Kirje on näin ollen laadittu noin vuosina 61–64. Se on lähetetty ehkä Makedoniasta; ilmeisesti sieltä Paavali kirjoitti samoihin aikoihin 1. Timoteuksen kirjeen (1Ti 1:3).

Kirjeen tarkoitus. Kirjeen oli ilmeisesti määrä olla oppaana Titukselle, ja se antoi hänen Kreetan seurakunnissa suorittamilleen tehtäville apostolin tuen. Hänen tehtävänsä ei ollut helppo, sillä hänen täytyi kamppailla kapinallisia vastaan. Paavali kirjoittikin: ”On monia niskoittelevia, turhan puhujia ja mielen pettäjiä, varsinkin niitä, jotka pitävät kiinni ympärileikkauksesta. On välttämätöntä sulkea heidän suunsa, koska juuri he mullistavat jatkuvasti kokonaisia huonekuntia opettamalla epärehellisen voiton takia sellaista, mitä heidän ei pitäisi.” (Tit 1:10, 11.) Myös valehteleminen, ahmattius ja laiskuus olivat yleisiä kreetalaisten keskuudessa, ja ilmeisesti joissakuissa kristityissä näkyi tällaisia huonoja luonteenpiirteitä. Sen vuoksi Tituksen täytyi ojentaa heitä ankarasti ja osoittaa, mitä kristityiltä – nuorilta ja vanhoilta, miehiltä ja naisilta, orjilta ja vapailta – vaadittiin. Hänen täytyi itse olla esimerkki hyvissä teoissa ja ilmaista turmeltumattomuutta opetuksessa. (1:12–3:2.)

[Tekstiruutu s. 1142]

TITUKSEN KIRJEEN KOHOKOHTIA

Neuvoja vanhimmalle erittäin vaikean tehtävän yhteydessä eteen tulevien tilanteiden käsittelyä varten

Kirjeen kirjoitti apostoli Paavali ilmeisesti oltuaan ensimmäisen kerran vankina Roomassa

Valvojien nimittäminen ja vakavien ongelmien käsitteleminen

Titus valtuutetaan oikaisemaan se, mikä on puutteellista, ja nimittämään valvojat Kreetan kaupunkeihin (1:5)

Valvojaksi nimitettävän miehen tulee olla vapaa syytöksestä, esimerkillinen sekä omassa että perhe-elämässään, vieraanvarainen, tasapainoinen ja itsensä hillitsevä; hänen täytyy esittää totuus oikein opetuksessaan ja kyetä siten kehottamaan ja ojentamaan niitä, jotka väittävät vastaan (1:6–9)

Seurakunnissa olevat niskoittelijat on vaiennettava, varsinkin ne, jotka pitävät kiinni ympärileikkauksesta ja jotka ovat mullistaneet kokonaisia huonekuntia; heitä on ojennettava ankarasti, jotta kaikki olisivat uskossa terveitä (1:10–16)

Tyhmiä kiistelyjä, sukuluetteloja ja kiistoja Laista tulee karttaa; hylkää lahkoa edistävä sen jälkeen, kun häntä on neuvottu vakavasti kaksi kertaa (3:9–11)

Terveitä neuvoja kaikille kristityille

Iäkkäitä miehiä kannustetaan olemaan esimerkillisiä kohtuudessa, vakavuudessa, tervemielisyydessä, uskossa, rakkaudessa ja kestävyydessä (2:1, 2)

Iäkkäitä naisiakin neuvotaan olemaan esimerkillisiä; heidän tulee olla hyvän opettajia, jotta he voisivat auttaa nuorempia naisia saamaan oikean näkemyksen vastuustaan vaimona ja äitinä, ettei Jumalan sanalle tuoteta häpeää (2:3–5)

Nuorempia miehiä kehotetaan olemaan tervemielisiä (2:6–8)

Orjien tulee olla alamaisia omistajilleen siten, että se kaunistaa Jumalan opetuksen (2:9, 10)

Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden tulisi saada kristityt torjumaan jumalattomuus ja elämään tervemielisesti tässä asiainjärjestelmässä heidän odottaessaan kärsivällisesti Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmeiseksi tuloa (2:11–15)

Osoittakaa sopivaa alamaisuutta hallitsijoille, karttakaa riidanhaluisuutta ja kehittäkää järkevyyttä ja lempeyttä (3:1, 2)

Myös Paavali ja hänen kristityt toverinsa elivät aikoinaan pahuudessa, mutta Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä heidät pelastettiin ja heillä on nyt ikuisen elämän varma toivo; korosta näitä asioita lakkaamatta kannustaaksesi uskovia pitämään mielensä hyvissä teoissa (3:3–8)