(hepr. ḥa·silʹ).

Heprealaisen sanan ḥa·silʹ katsotaan tulevan juuresta, jonka merkitys on ’ahmia’ (vrt. 5Mo 28:38), mutta siitä, mitä nimenomaista hyönteistä sillä tarkoitetaan, ei olla varmoja. Se on käännetty esimerkiksi vastineilla ”heinäsirkka”, ”tuhosirkka”, ”kalvajasirkka”, ”perhonen”, ”jäkertäjä” ja ”torakka” (vrt. Jes 33:4 ja Jl 1:4 käännöksissä KR-92, KR-38, KR-1776, UM ja Väl). Koehlerin ja Baumgartnerin laatiman heprean ja aramean sanakirjan (s. 319) mukaan se iljettävä hyönteinen, jota heprealaisella sanalla ḥa·silʹ tarkoitetaan, ei ole sama  kuin kulkusirkka (ʼar·behʹ) vaan luultavasti torakka (Periplaneta furcata ja Blatta orientalis).

Torakalla on pitkät, vahvat jalat, joilla se pystyy juoksentelemaan hämmästyttävää vauhtia. Se on itse asiassa nopeimpia juoksevia hyönteisiä. Tällä hyönteisellä on litteä naama ja lyhyt pää, jossa on pitkät, lankamaiset tuntosarvet, ja se näyttää siltä kuin se katsoisi hiukan alaspäin. Lituskaisen ruumiinsa ansiosta torakka pääsee livahtamaan kapeisiin rakoihin. Useimmat lajit ovat synkän värisiä, mustia tai ruskeita, ja niiden litteää, liukasta ruumista peittää kiiltävä kuori. Torakat eivät pidä kirkkaasta valosta, ja siksi ne tulevat yleensä ruokailemaan ainoastaan öisin.

Profeetta Joel ennusti, että tuhoavat hyönteisparvet hyökkäisivät maahan ja autioittaisivat sen, ja hän mainitsee viimeisenä ḥa·silʹ-nimisen hyönteisen, joka syö kaiken, mitä muilta on jäänyt jäljelle (Jl 1:4). Myöhemmin profeetta kertoo ajasta, jolloin koettaisiin siunauksia ja saataisiin anteeksi. Maahan tunkeutuja käännytetään takaisin, ja se mitä ḥa·silʹ ja muut Jumalan ”suureen sotajoukkoon” kuuluvat ovat syöneet, korvataan (Jl 2:25). Salomo rukoili, että jos tällainen Jumalan aiheuttama hyönteisvitsaus – ḥa·silʹ-vitsaus mukaan luettuna – kohtaisi Jehovan kansaa, niin Hän antaisi kansalleen anteeksi, mikäli se katuisi syntejään (1Ku 8:37–40; 2Ai 6:28–31). Lisäksi ḥa·silʹ-hyönteisillä oli oma osansa siinä kulkusirkkavitsauksessa, jonka välityksellä Jehova tuhosi Egyptiä (Ps 78:46).

Jesajan 33. luvussa profeetta kiinnittää huomiota Assyrian hyökkäyksen kauhistuttaviin päiviin. Kuningas Sanheribin armeija oli tehnyt tihutöitään kaupungeissa, ja Jesaja pyytää Jumalalta suopeutta ja muistuttaa, että Jehova on noussut kansakuntia vastaan ennenkin. Hän vakuuttaa kansalle, että Kaikkivaltias lyö viholliset ja pakottaa heidät jättämään taakseen suuren saaliin, jonka israelilaiset saisivat sitten koota. Niin kuin ḥa·silʹ-hyönteiset levittäytyvät yli maan, liikkuvat sinne tänne kenenkään hätyyttämättä ja kokoavat kaiken tielleen osuvan ja syövät sen, samalla tavoin Jumalan kansa kokoaisi Assyrian armeijan saaliin. (Jes 33:1–4.) Tämä oli varsin vaikuttava kielikuva maassa, jossa tiedettiin, millaista tuhoa suuret määrät ḥa·silʹ-hyönteisiä voivat saada aikaan.