Aukio, joka toimi kaupankäynnin keskuksena ja kokoontumispaikkana muinaisen Lähi-idän ja Rooman kaupungeissa. Kreikkalaisissa ja roomalaisissa kaupungeissa aukiota reunustivat patsaat ja julkiset, mm. uskonnolliset, rakennukset. Nähtävästi toreilla käsiteltiin joitakin oikeusasioita (vrt. Ap 16:19–21). Lisäksi torilla kuultiin sekä paikallisia että ulkomaan uutisia, sillä ihmiset kokoontuivat nimenomaan sinne puhumaan tuoreista tapahtumista (vrt. Ap 17:17–21).

Palestiinan toreilla voitiin nähdä lapsia leikkimässä (Mt 11:16; Lu 7:32). Siellä saattoi seisoskella työttömiä miehiä ja sellaisia, jotka tahtoivat saada työtä päiväksi (vrt. Mt 20:3, 4). Ylpeät kirjanoppineet ja fariseukset halusivat siellä olevan väkijoukon huomaavan heidät ja tervehtivän heitä sen korkean aseman mukaisesti, jonka he katsoivat itsellään olevan (Mt 23:2, 6, 7; Mr 12:38; Lu 11:43; 20:46). Palattuaan torilta perinteistä kiinni pitävät fariseukset ja muut juutalaiset puhdistautuivat aina vihmomalla ennen kuin söivät mitään (Mr 7:3, 4).

Ollessaan maan päällä Kristus Jeesus paransi ihmisiä toreilla (Mr 6:56). Apostoli Paavali puolestaan puhui Ateenassa perustelua käyttäen ”torilla joka päivä niiden kanssa, jotka sattuivat olemaan paikalla” (Ap 17:16, 17). (Ks. APPIUKSEN TORI.)