(kreikk. kantasanasta, jonka merkitys on ’kivikkoinen’; luult. kivikkoinen alue).

Alue, joka kuului Iturean ohella Filippoksen hallintoalueeseen; Filippos oli roomalainen piirihallitsija Johannes Kastajan ja Jeesuksen palveluksen aikaan (Lu 3:1). Trakonitiksen pohjoisraja oli n. 40 km Damaskoksesta kaakkoon, Basanin koillisosassa. Trakonitis käsitti n. 900 neliökilometrin kokoisen, päärynänmuotoisen alueen.

Suurimmaksi osaksi tämän alueen keskiosaa peittävät laavakerrostumat, joissa on syviä halkeamia ja kuoppia, ja muuhun maanviljelyyn kuin viinitarhoihin sopivaa maata on vain vähän. Se on kesytöntä, luotaantyöntävää maata, josta käytetään nykyään arabiankielistä nimeä Al-Laja (’pakopaikka’), sillä se tarjoaa sopivan piilopaikan oikeutta pakeneville.

Trakonitiksen muinaisten kaupunkien raunioista päätellen sen asukasluku oli aikanaan paljon suurempi kuin nykyään. Näitä kaupunkeja rakennettaessa ei ole käytetty puuta, mikä viittaa siihen, että tuolla alueella oli muinoin luultavasti yhtä vähän puuta kuin nykyäänkin. Riittävän sademäärän ja lähteiden ansiosta siellä voidaan kasvattaa lampaita ja vuohia.

 Trakonitis mainitaan Raamatussa vain kerran, mutta Strabon ja Josefus viittaavat tähän seutuun useita kertoja. Näissä maallisissa tietolähteissä kerrotaan, että Rooman keisari Augustus sisällytti Trakonitiksen Herodes Suurelle annettuun valta-alueeseen. Herodeksen kuoltua hänen poikansa Filippos sai Trakonitiksen osana tetrarkiaansa, jota hän hallitsi kuolemaansa saakka.