Puhallussoitin, johon kuuluu suukappale, pitkä metalliputki ja suppilomainen pää.

Ennen kuin Israel purki erämaassa leirinsä ensimmäisen kerran, Jehova käski Mooseksen tehdä ”kaksi hopeatrumpettia – – takomatyönä” (4Mo 10:2). Vaikka näitä soittimia ei kuvaillakaan sen tarkemmin, makkabilaisten aikaan käytössä olleiden rahojen ja Tituksen riemukaaressa olevan reliefin perusteella ne olivat suoria, n. 45–90 cm pitkiä ja päättyivät kaikusuppiloon. Josefuksen mukaan Mooses teki eräänlaisen clarinon (korkeavireisen trumpetin), jossa oli ”kapea putki, hieman paksumpi kuin huilussa, sekä riittävän avara suukappale sisään puhallettavaa ilmaa varten ja kellomainen pää kuten trumpeteissa” (Jewish Antiquities, III, 291 [xii, 6]). Salomon temppelin vihkiäisissä soitettiin 120:tä trumpettia (2Ai 5:12).

Raamatussa kuvaillaan kolmea merkkisoittoa, joita soitettiin kahdella eri tavalla: 1) Molempien trumpettien soitolla kutsuttiin koko Israelin kansankokous kohtaamisteltalle, 2) yhden trumpetin soitolla kutsuttiin vain johtomiehet, jotka olivat tuhansien päämiehiä, ja 3) vaihteleva toitotus oli merkki leirin purkamisesta (4Mo 10:3–7).

Jehova määräsi myös, että sodan aikana trumpettien tuli kaiuttaa ”taistelukutsu” (4Mo 10:9). Tämän teki siitä lähtien armeijan mukana kulkeva pappi (4Mo 31:6). Kun Juudan kuningas Abia yritti välttää sodan Israelin kuninkaan Jerobeamin kanssa, hän sanoi näiden ’taisteluhälytystä soittavien merkkitrumpettien’ olevan Jumalan vakuus siitä, että Juuda voittaisi sodan. Kun Jerobeam jatkoi hellittämättä hyökkäystään, Juudan armeija, joka oli suuresti rohkaistunut ”pappien soittaessa kuuluvasti trumpetteja”, kukisti Jerobeamin joukot (2Ai 13:12–15).

Trumpetit kuuluivat temppelin soittimiin (2Ai 5:11–13). Trumpetinsoittajat olivat Aaronin poikia, pappeja (4Mo 10:8; 2Ai 29:26; Esr 3:10; Ne 12:40, 41). Aina kun trumpetti (hepr. ḥatso·tserahʹ) mainitaan ilman selvää viittausta siihen, että papit soittivat sitä, kyseessä on kansallisesti merkittävä tapahtuma, jossa pappien oletettiin ilman muuta olevan läsnä. On sen vuoksi johdonmukaista päätellä, että nimenomaan he soittivat noita trumpetteja (2Ai 15:14; 20:28; 23:13; vrt. 1Ai 15:24:ää 1Ai 15:28:aan). On kuitenkin mahdollista, että oli olemassa erilaisia trumpetteja, ja ne kaikki eivät ehkä kuuluneet papeille.

Jeesus kielsi kuulijoitaan ’toitottamasta torvea’ (kreik. sal·piʹzō, joka on sukua sanalle salʹpigks ’trumpetti’) kiinnittääkseen huomiota hyväntekeväisyyteensä, kuten ulkokullatut tekivät (Mt 6:2). Yleensä ajatellaan, että torven toitottaminen on tässä kuvaannollista ja että Jeesus varoitti huomion herättämisestä annettaessa armonlahjoja.