Tätä sanaa käytetään Raamatussa usein palamisjätteestä, ja sillä on monesti kuvaannollinen merkitys. Vastineella ”tuhka” käännetään pääasiassa kaksi heprealaista sanaa. Toinen niistä (ʼeʹfer; 4Mo 19:9) on käännetty myös ”pölyksi” (Mal 4:3). Sana deʹšen voi tarkoittaa ’rasvaista tuhkaa’, mutta myös ’lihavuutta’ (3Mo 1:16; Jes 55:2). Kreikassa substantiivi spo·dosʹ tarkoittaa ’tuhkaa’ (Mt 11:21), kun taas verbi te·froʹō merkitsee ’polttaa poroksi’ (2Pi 2:6). Tavallisesti ”tomuksi” käännetty sana ʽa·farʹ voi tarkoittaa myös palamisjätettä, ja se onkin joskus käännetty ”tuhkaksi” tai ”tuhkatomuksi” (4Mo 19:17; 2Ku 23:4).

Leeviläinen pappi otti joka päivä pois rasvaisen tuhkan (deʹšen), joka jäi alttarille jäljelle eläinuhrien polttamisesta, ja vei sen ”leirin ulkopuolelle puhtaaseen paikkaan” (3Mo 6:9–11). 4. Mooseksen kirjan 19. luvun mukaan myös virheetön punainen lehmä, jossa ei ollut mitään vikaa ja jonka päälle ei ollut pantu iestä, teurastettiin ja poltettiin leirin ulkopuolella. Tämän ”syntiuhrin” tuhka pantiin talteen puhtaaseen paikkaan leirin ulkopuolelle (4Mo 19:9), ja niin sitä voitiin sekoittaa veteen, jota vihmottiin epäpuhtaiden ihmisten tai esineiden päälle niiden puhdistamiseksi (4Mo 19:17). Apostoli Paavali viittasi kuvaannolliseen lihan puhdistamiseen ”hiehon tuhkalla [kreik. spo·dosʹ]” korostaakseen sitä paljon suurempaa ’omantunnon puhdistamista kuolleista teoista’, joka oli mahdollista ”Kristuksen veren” välityksellä (Hpr 9:13, 14).

Jeremian 31:40:ssä puhutaan ”ruumiiden ja rasvaisen tuhkan [wehad·deʹšen] – – alatasangosta”, joka ilmeisesti tarkoittaa jotakin Hinnomin pojan laakson osaa. Vielä verrattain vähän aikaa sitten Kidroninlaakson lähellä sijainnut tuhkakumpu oli tunnettu maamerkki. Sen sanotaan olleen n. 150 m pitkä, 60 m leveä ja 18 m korkea, ja jotkut arvelevat sen liittyneen Jeremian mainitsemaan paikkaan. Osaa Hinnomin pojan laaksosta käytettiin ehkä teurasuhrien polttamisesta jääneen tuhkan kaatopaikkana (3Mo 4:12), ennen kuin Josia teki laaksossa sijainneen Tofetin sopimattomaksi palvontaan (2Ku 23:10). Laaksoon on kuitenkin voitu heittää  myös eläinten raatoja ja kelvottomien rikollisten ruumiita, ja eräs siellä oleva kumpu saattoi sisältää jopa niiden ihmisten tuhkaa, jotka aikoinaan uhrattiin väärän uskonnon palvontamenoissa (Jer 32:35).

Raamatun aikoina valloitetut kaupungit tavallisesti poltettiin, joten ’paikan polttaminen poroksi’ merkitsi sen täydellistä tuhoa, kuten nähdään Tyroksen, Sodoman ja Gomorran tapauksista (Hes 28:18; 2Pi 2:6).

Tuhkalla kuvattiin myös jotakin merkityksetöntä tai arvotonta. Esimerkiksi Abraham tunnusti Jehovan edessä: ”Olen tomua ja tuhkaa.” (1Mo 18:27; ks. myös Jes 44:20; Job 30:19.) Job taas vertasi valelohduttajiensa sanoja ”tuhkan sananlaskuihin” (Job 13:12).

Raamatun aikoina oli tapana istua tuhkassa tai heitellä sitä päälleen surun, nöyryytyksen ja katumuksen vertauskuvaksi (Est 4:1–3; Jer 6:26; 2Sa 13:19). Syvä epätoivo ja ahdistus yhdistetään kuvaannollisesti ’tuhkan syömiseen’ (Ps 102:9), ja kärsivä Job istui ”tuhkaläjässä” (Job 2:8).

Säkkikangas ja tuhka liittyivät joskus paastoamiseen, itkemiseen tai suruun (Est 4:3; Jes 58:5; Hes 27:30, 31; Da 9:3). Joonan ajan Ninive oli esimerkki kokonaisen kansakunnan nöyrtymisestä ja katumuksesta; jopa sen kuningas verhoutui säkkikankaaseen ja istuutui tuhkaan (Jn 3:5, 6). Jeesus Kristus puhui katumisesta säkissä ja tuhassa (Mt 11:21), ja Job julisti murtuneena vastatessaan Jehovalle: ”Kadun tomussa ja tuhassa.” (Job 42:6.)

Juudan 70 vuotta kestäneen autioituksen aikana Babylonissa olleet juutalaiset murehtivat Siionin eli Jerusalemin ja sen temppelin autioitusta. Jesajan kautta oli kuitenkin annettu vakuutus, että Jehovan hengen voimalla tultaisiin ”määräämään niille, jotka surevat Siionia, antamaan heille päänkoriste tuhkan sijaan”. Jeesus Kristus osoitti Jesajan 61:1–3:n tarkoittavan häntä itseään messiaanisena Vapauttajana, jonka välityksellä huojennettaisiin suurempaa, hengellistä autioitusta ja surua (Lu 4:16–21). Lisäksi ennustettiin, että jumalattomista tulisi vanhurskaille kuin hienonnettua, pölymäistä tuhkaa, sillä Malakia kirjoitti: ”’Ja te tallaatte jumalattomat, sillä heistä tulee kuin pölyä [ʼeʹfer] jalkapohjienne alle sinä päivänä, jona minä toimin’, on armeijoiden Jehova sanonut.” (Mal 4:3.)