Hävitys, häviö, tuhoutuminen tai perikato. Tuho tarkoittaa tavallisesti jonkin esineen tai elävän olennon fyysistä loppua (2Ku 21:3; Jer 18:7; Da 2:12, 14, 18). Se voi merkitä myös hengellistä perikatoa (1Ko 3:17; ks. TEMPPELI: Voidellut kristityt – hengellinen temppeli).

Tavallisesti verbillä ”tuhota” tai ”hävittää” käännetty heprean sana on ʼa·vadʹ (3Mo 23:30; Ps 21:8, 10). Sen perusmerkitys on ’kadota’ eli ’tuhoutua’, ja se vastaa kreikan sanaa a·polʹly·mi (2Mo 10:7; 1Sa 9:20; Mr 3:6; 4:38; Lu 15:4). Substantiivimuoto sanasta ʼa·vadʹ on ʼavad·dōnʹ ’tuho’ (Job 26:6, Rbi8, alav.). (Ks. ABADDON; APOLLYON.) Heprean kielen sana ḥa·ramʹ merkitsee ’vihkiä tuhon omaksi’ eli asettaa pyhän kieltorajoituksen alaiseksi, ts. estää tavallinen tai häpeällinen käyttö (2Mo 22:20, Rbi8, alav.; ks. VIHITTY).

Jehova on toisinaan havainnut tarpeelliseksi panna tuomion täytäntöön niille, jotka ansaitsevat tulla tuhotuiksi, voidakseen puolustaa nimeään ja vanhurskaita mittapuitaan. Nooan ajan ihmisten jumalattoman käytöksen vuoksi Jehova pani täytäntöön tuhotuomion aiheuttamalla maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen, joka tuhosi silloisen maailman (2Pi 3:5, 6). Samoin ’Sodoman ja Gomorran takia esitetyn kovan valitushuudon’ ja niiden ’raskaan synnin’ vuoksi Jehova tuhosi nuo kaupungit ja niiden asukkaat (1Mo 18:20; 19:13, 24, 25). Luonnonvoimien lisäksi Jehova on toisinaan käyttänyt ihmisvälikappaleita tuhotuomion täytäntöönpanijoina. Jehova käytti kansaansa Israelia pääasiallisena teloittajana, kun hänen tuomiosäädöksensä pantiin täytäntöön Kanaanin jumalattomille kansakunnille (5Mo 9:1, 3, 4; 20:15–18).

Jehova tuhoaa oikeudenmukaisesti tahalliset lainrikkojat, valehtelijat ja palvelijoittensa vihamiehet (3Mo 23:30; Ps 5:6; 143:12). Hän toimii väärää uskontoa ja sen epäjumalia vastaan (4Mo 33:52; 5Mo 12:2, 3). Jehova ryhtyi tuhotoimiin jopa kansaansa Israelia vastaan silloin kun se ei pitänyt hänen liittoaan (5Mo 8:19, 20; 28:63; Jer 31:28).

Jäävätkö kaikki ne, jotka Jumala on menneisyydessä tuhonnut, ikuisiksi ajoiksi kuoleman tilaan?

Raamatussa osoitetaan, että tuho ei ole aina ikuinen. Tämä käy ilmi siitä, että heprealaista sanaa ʼavad·dōnʹ (tuho) käytetään kahdesti  ”Šeolin” rinnakkaisilmauksena (Job 26:6; San 15:11). Profeetta Sefanja puhui Assyrian tuhosta, kun taas Hesekiel sanoi, että assyrialaiset menisivät alas Šeoliin (Sef 2:13; Hes 32:21, 22). Kun Mooses käsitteli kapinallisen Datanin ja Abiramin tuhoa, hän kirjoitti, että he ”menivät elävinä alas Šeoliin” (4Mo 16:31, 33). Koska Šeol tarkoittaa Raamatussa ihmiskunnan yhteistä hautaa, josta on ylösnousemus, on ilmeistä, että tuho – vaikka se tulisi Jumalan kädestäkin – ei ole välttämättä aina ikuinen.

Ikuinen tuho. Raamatussa ei osoiteta, että kaikki kuolleet herätetään. Jeesus viittasi tähän, kun hän puhui ”niistä, jotka on katsottu arvollisiksi pääsemään siihen asiainjärjestelmään ja ylösnousemukseen kuolleista” (Lu 20:35). Se mahdollisuus, että jotkut tuhotaan ikuisiksi ajoiksi, käy ilmi myös Matteuksen 10:28:ssa olevista Jeesuksen sanoista: ”Älkääkä alkako pelätä niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua, vaan pelätkää ennemmin häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa.” The New International Dictionary of New Testament Theology (toim. C. Brown, 1978, 3. osa, s. 304) toteaa tästä jakeesta: ”Matt. 10:28 ei opeta sielun mahdollista kuolemattomuutta vaan Jumalan katumattomille langettaman tuomion peruuttamattomuutta.” Myös Bauerin Greek-English Lexicon of the New Testament (tark. F. W. Gingrich ja F. Danker, 1979, s. 95) sanoo, että kreikkalainen ilmaus, joka on Matteuksen 10:28:ssa käännetty sanoilla ”tuhota sekä sielu että ruumis Gehennassa”, merkitsee ”ikuista kuolemaa”. Gehennaan joutuminen tarkoittaa näin ollen täydellistä tuhoa, josta ei ole mahdollista saada ylösnousemusta. (Ks. GEHENNA.)

”Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit – – ovat edessämme varoittavana esimerkkinä kärsiessään ikuisen tulen rangaistustuomiota.” (Ju 7.) Tuo rangaistus ei ilmeisestikään kohdannut pelkästään itse noita kaupunkeja vaan myös niiden asukkaita, sillä juuri nuo ihmiset olivat syyllistyneet törkeisiin synteihin, joiden vuoksi heidät tuhottiin.

Varsinkin asiainjärjestelmän päättymisen aikaan on esillä ikuisen tuhon mahdollisuus. Kun Jeesuksen opetuslapset kysyivät häneltä, mikä tulisi olemaan ’hänen läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki’, hän sisällytti vastaukseensa vertauksen lampaista ja vuohista (Mt 24:3; 25:31–46). Ennustuksen mukaan taivaallinen Kuningas sanoisi ”vuohille”: ”Menkää tiehenne minun luotani, te kirotut, siihen ikuiseen tuleen, joka on valmistettu Panettelijalle ja hänen enkeleilleen”, ja Jeesus lisäsi vielä: ”Nämä menevät ikuiseen pois karsiintumiseen.” Joidenkuiden asenne ja toiminta johtavat selvästikin siihen, että heidät tuhotaan pysyvästi.

Kuitenkaan Jehova ”ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen” (2Pi 3:9; vrt. Hes 18:23, 32). Jehova rakasti ihmisiä todellisuudessa niin paljon, että hän antoi oman Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, lunastusuhriksi (Joh 3:16; vrt. Ja 4:12). Tästä rakkaudellisesta järjestelystä huolimatta enemmistö kieltäytyy kulkemasta ’elämään vievää tietä’ ja pysyy ’tuhoon vievällä tiellä’ (Mt 7:13, 14).

Raamatussa osoitetaan, että jotkin asiat, yksilöt ja järjestöt on määrä tuhota ikiajoiksi. Jeesus sanoi Juudasta ”tuhon pojaksi” (Joh 17:12). Juudas joutui ikuiseen tuhoon, koska hän tahallaan kavalsi Jumalan Pojan. Samoin käy niille, jotka rienaavat pyhää henkeä. He ovat syyllisiä ”ikuiseen syntiin”, eikä heille anneta anteeksi ”tässä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa”. (Mr 3:28, 29; Mt 12:32; ks. RIENAUS.) Pysyvä tuho odottaa myös niitä, jotka tieten tahtoen ”eivät tunne Jumalaa, ja niitä, jotka eivät tottele – – hyvää uutista” (2Te 1:8, 9). Luopioyhteisöä, ”laittomuuden ihmistä”, sanotaan myös ”tuhon pojaksi” (2Te 2:3; ks. LAITTOMUUDEN IHMINEN). Saatanalle, hänen demoneilleen, vertauskuvalliselle ”pedolle” ja ”väärälle profeetalle” ja jopa kuolemalle ja Haadekselle on langetettu ikuinen tuhotuomio (Mt 25:41; Il 20:10, 14, 15; 21:8). Ne kaikki joutuvat ”tulijärveen” eli ne tuhotaan ainiaaksi. (Ks. TULIJÄRVI.)

Raamatun aikoina tulen avulla saatiin aikaan kaikkein perusteellisin tuho. Jeesus havainnollistaakin siksi jumalattomien täydellistä tuhoa tulella (Mt 13:40–42, 49, 50). (Ks. TULI.)