Esine, teko, tilanne tai epätavallinen esitys, joka viittaa johonkin muuhun olemassa olevaan tai tulevaan. Tunnusmerkki (hepr. ʼōt; kreik. sē·meiʹon) saattoi olla todiste aitoudesta tai vallasta, varoitus vaarasta tai osoitus viisaasta menettelytavasta.

Niistä lukuisista tunnusmerkeistä eli merkeistä, jotka Jehova on antanut ihmisten opastukseksi, sellaisiksi sanotaan ensimmäisen kerran taivaallisia valonlähteitä, aurinkoa ja kuuta (1Mo 1:14). Ne osoittavat ajan kulumista ja ovat näkyviä merkkejä Jumalan olemassaolosta ja hänen ominaisuuksistaan (Ps 19:1–4; Ro 1:19, 20). Ilmeisesti kansakunnat ovat tähyilleet näistä valonlähteistä samoin kuin tähdistä enteitä, esim. astrologian kautta, ja sen vuoksi ne ovat ’kauhistuneet’, kuten sanotaan Jeremian 10:2:ssa.

Tunnusmerkkien tarkoitus. Jehova antoi tunnusmerkkejä vakuudeksi sanojensa totuudellisuudesta ja luotettavuudesta (Jer 44:29; 1Sa 2:31–34; 10:7, 9; 2Ku 20:8–11). Ne osoittivat, että Jumala tuki Moosesta ja muita palvelijoitaan (2Mo 3:11, 12; vrt. Tu 6:17, 20–22), apostoleita (2Ko 12:12) ja kristillistä seurakuntaa (1Ko 14:22).

Tunnusmerkit eivät olleet välttämättömiä Jumalan tuen osoittamiseksi, kuten käy ilmi Johannes Kastajan tapauksesta (Joh 10:41; Mt 11:9–11). Myös väärät profeetat saattoivat tehdä tunnusmerkkejä, mutta heidät voitiin Jehovan antamilla keinoilla tunnistaa vääriksi (5Mo 13:1–5; 18:20–22; Jes 44:25; Mr 13:22; 2Te 2:9; Il 13:13, 14; 19:20).

Jotkin tunnusmerkit muistuttivat jostain tai olivat muistoja jostain (1Mo 9:12–14; 17:11; Ro 4:11). Sapatit ja pesah olivat juutalaisille tunnusmerkkejä, jotka muistuttivat heitä tietyistä asioista (2Mo 13:3–9; 31:13; Hes 20:12, 20). Kirjaimellinen tai vertauskuvallinen tunnusmerkki saattoi auttaa tunnistamisessa (4Mo 2:2; 2Mo 12:13).

Jeesukselta vaadittu tunnusmerkki. Jeesus suoritti palveluksensa aikana lukuisia tunnusmerkkejä, jotka auttoivat monia uskomaan häneen (Joh 2:23). Nuo tunnusmerkit eivät kuitenkaan synnyttäneet uskoa kovasydämisissä ihmisissä (Lu 2:34; Joh 11:47, 53; 12:37; vrt. 4Mo 14:11, 22). Kun uskonnolliset johtajat pyysivät Jeesukselta kaksi kertaa, että hän näyttäisi heille tunnusmerkin taivaasta, he todennäköisesti vaativat, että hän todistaisi heille olevansa Messias näyttämällä heille Danielin 7:13, 14:ssä ennustetun tunnusmerkin, nimittäin sen, että ”ihmisen poika” ilmestyisi taivaiden pilvien mukana ottaakseen Valtakuntansa vallan. Mutta ei ollut Jumalan aika toteuttaa tuota profetiaa, eikä Kristus halunnut järjestää näytöstä vain täyttääkseen heidän itsekkään vaatimuksensa (Mt 12:38; 16:1). Sen sijaan hän sanoi heille, että heille annettaisiin ainoastaan ”profeetta Joonan tunnusmerkki” (Mt 12:39–41; 16:4). Oltuaan kolmisen päivää suunnattoman kalan vatsassa Joona oli mennyt saarnaamaan Niniveen. Joonasta oli siten tullut ”tunnusmerkki” tuolle Assyrian pääkaupungille. Jeesuksen sukupolvi sai ”Joonan tunnusmerkin”, kun Kristus oli osia kolmesta päivästä haudassa ja sai ylösnousemuksen, minkä jälkeen hänen opetuslapsensa todistivat tuosta tapahtumasta. Kristus oli tällä tavoin tunnusmerkki tuolle sukupolvelle, mutta sekään ei saanut useimpia juutalaisia vakuuttuneiksi (Lu 11:30; 1Ko 1:22).

Kristuksen läsnäolon tunnusmerkki. Vähän ennen Jeesuksen kuolemaa hänen apostolinsa kysyivät häneltä: ”Mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Mt 24:3; Mr 13:4; Lu 21:7.) Tämä kysymys erosi selvästi uskonnollisten johtajien esittämistä tunnusmerkkiä koskevista pyynnöistä. Vaikka nuo johtajat olivat itse paikalla ja saattoivat nähdä Jeesuksen ja hänen tekonsa, he eivät hyväksyneet häntä Messiaaksi eivätkä tulevaksi Kuninkaaksi (Joh 19:15). Kerran he pyysivät tunnusmerkkiä ’kiusatakseen häntä’ (Lu 11:16), ja jotkut halusivat ehkä Herodeksen tavoin silkasta uteliaisuudesta nähdä Jeesuksen tunnusmerkkejä (Lu 23:8). Sitä vastoin opetuslapset, jotka pyysivät Kristuksen läsnäolon tunnusmerkkiä, hyväksyivät hänet jo Messiaaksi ja Kuninkaaksi (Mt 16:16). Mutta Jeesus oli sanonut, että Valtakunta ”ei tule huomiota herättävästi” (Lu 17:20). Niinpä apostolit eivät halunneet Valtakunnan saapuessa olla juutalaisten johtajien kaltaisia, sokeita Jeesuksen läsnäolon suhteen (vaikka he erehtyivätkin uskoessaan, että Valtakunta perustettaisiin maan päälle; Ap 1:6). Sen vuoksi he eivät pyytäneet siinä paikassa suoritettavaa yliluonnollista tunnusmerkkiä vaan tietoa tulevasta tunnusmerkistä.

Jeesus antoi heille vastauksessaan moniosaisen ”tunnusmerkin”, joka koostui useista todisteista, mm. sodista, maanjäristyksistä, kristittyjen vainosta ja Valtakunnan saarnaamisesta (Mt 24:4–14, 32, 33). Kun opetuslapset pyysivät Jeesukselta ”tunnusmerkkiä”, he pohdiskelivat  Jerusalemin ja sen temppelin tuhoa (Lu 21:5–7), ja Jeesus esitti vastauksessaan profetioita, jotka koskivat Jerusalemia ja Juudeaa ja täyttyivät heidän elinaikanaan (Lu 21:20; Mt 24:15). Hänen vastauksensa koski kuitenkin myös Jumalan valtakunnan perustamista ja sen vaikutusta koko ihmiskuntaan (Lu 21:31, 35).

”Ihmisen Pojan tunnusmerkki”. Tuossa samassa tilaisuudessa Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Ja sitten Ihmisen Pojan tunnusmerkki näkyy taivaalla, ja sitten kaikki maan heimot lyövät itseään valittaen, ja ne näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä voimalla ja suurella kirkkaudella.” (Mt 24:30; Lu 21:27.) Juuri ennen tätä hän oli puhunut profeetta Danielista (Mt 24:15; Da 9:27; 11:31). Ja Jeesuksen tässä esittämästä ilmauksesta näkyy selvästi, että hän viittasi nyt Danielin 7:13, 14:ään, missä kerrotussa näyssä ”taivaiden pilvien mukana oli tulossa joku ihmisen pojan kaltainen”, joka pääsi ”Ikiaikaisen luo” ja sai ”valtakunnan, joka ei tuhoudu”. Tämä yhdisti ”Ihmisen Pojan tunnusmerkin” aikaan, jolloin Jeesus olisi Valtakunnan vallassa. Jeesus sovelsi ilmauksen ”Ihmisen Poika” ja Danielin 7:13, 14:n profetian itseensä (Mt 26:63, 64; Mr 14:61, 62).

Noin vuonna 96 eli 26 vuotta Jerusalemin tuhon jälkeen Johannes kirjoitti siitä, mitä tapahtuisi tulevaisuudessa, ja hän näki näyssä, miten Jeesus Kristus ”tulee pilvien mukana, ja jokainen silmä tulee näkemään hänet, nekin jotka hänet ovat lävistäneet” (Il 1:1, 7). Näin ollen sekä tämä selostus siitä, mitä tapahtuisi vuoden 96 jälkeen, että se, mitä Kristus sanoi ”Ihmisen Pojan tunnusmerkistä”, viittasivat siihen, että Jeesus tulee pilvissä ja kaikki ihmiset näkevät hänet. (Ks. PILVI.) On kuitenkin syytä muistaa, että vaikka Matteuksen 24:30:ssä ja Ilmestyksen 1:7:ssä käytetty kreikan verbi ho·raʹō ’nähdä’ voi tarkoittaa kirjaimellisesti ”nähdä jokin esine, katsella”, niin sitä voidaan käyttää myös kuvaannollisesti henkisestä näkökyvystä merkityksessä ”ymmärtää, havaita” (H. Liddell ja R. Scott, A Greek-English Lexicon, tark. H. Jones, 1968, s. 1245, 1. palsta).

Ks. sanojen ”ennusmerkit”, ”ihmeet” ja ”tunnusmerkit” vertailun vuoksi artikkeleita ENNUSMERKKI ja IHMEET.