Ihminen, joka osaa liikkua vedessä käyttämällä käsiään ja jalkojaan. Uimataito oli yleistä entisajan ihmisten keskuudessa (Hes 47:5; Ap 27:42, 43). Eräässä vanhassa egyptiläisessä tekstissä muuan isä kertoo lastensa saaneen uimaopetusta, ja assyrialaisissa reliefeissä kuvataan sotureita uimassa, usein täyteen puhallettujen eläintennahkojen varassa.

Kalastajien oli pakko osata uida. Kalastaessaan verkolla he sukelsivat joskus veteen ja vetivät osan painoin varustetusta verkon reunasta verkon muun osan alle sen pohjaksi. Vaikka kalastaja Pietari oli ilmeisesti hyvä uimari (Joh 21:7, 8), hän alkoi veden päällä kävellessään vajota ja pyysi Jeesusta Kristusta pelastamaan hänet. Tämä johtui todennäköisesti epätavallisen rajusta merenkäynnistä ja Pietarin omasta pelosta. (Mt 14:27–31.)

Jesaja viittasi Moabia vastaan esittämässään profetiassa uimarin toimintaan, kun hän sanoi: ”Jehovan käsi laskeutuu tälle vuorelle, ja Moab on tallattava paikkaansa, niin kuin olkikasa tallataan lantatunkioon. Ja hän on läiskivä [kirjm. ”ojentava”] käsiään sen keskellä niin kuin uimari läiskii uidakseen, ja hän on painava alas sen pöyhkeyden käsiensä taidokkailla liikkeillä.” (Jes 25:10, 11.) Tämä ja kreikkalaisen Septuagintan käännös antavat ymmärtää, että Jehova ojentaa kätensä Moabia vastaan antaakseen sille tuhoisia iskuja. Toisenlaisen lukutavan mukaan uimari on Moab. Esimerkiksi vuoden 1938 kirkkoraamatussa sanotaan: ”Herran käsi lepää tällä vuorella. Mutta Mooab tallataan siihen paikkaansa, niinkuin oljet tallautuvat lantaveteen. Ja hän haroo siinä käsiään, niinkuin uija haroo uidessansa, mutta Herra painaa alas hänen ylpeytensä ynnä hänen kättensä rimpuilut.”