1. (’Valo’.) Elifalin isä; Elifal oli yksi Daavidin sotajoukkojen väkevistä miehistä (1Ai 11:26, 35). Ur oli ilmeisesti sama henkilö kuin Ahasbai (2Sa 23:34).

2. ”Kaldean Ur”, Mesopotamiassa sijainnut kaupunki, jossa syntyi Abramin (Abrahamin) veli Haran (ja todennäköisesti Abraham itsekin) (1Mo 11:28; Ap 7:2, 4). Jehova näyttäytyi Abrahamille ja käski hänen lähteä Urista. Raamatussa muuton toteuttajaksi sanotaan Terahia, koska hän oli perheenpää, ja siinä kerrotaan, että Terah otti poikansa Abrahamin, miniänsä Saaran ja pojanpoikansa Lootin ja muutti Urista Haraniin. (1Mo 11:31; 12:1; Ne 9:7.)

Tavallisesti Ur samastetaan Muqaiyariin, joka sijaitsee Eufratin nykyisen uoman länsipuolella, n. 240 km Babylonista kaakkoon. Siellä on raunioita n. 910 m × 730 m:n kokoisella alueella. Paikka oli aikoinaan kuunjumala Nannan (eli Sinin) palvontakeskus, ja sen huomattavin piirre on edelleenkin n. 61 m pitkä, 46 m leveä ja 21 m korkea temppelitorni eli zikkurat (kuva, 2. osa, s. 322).

Vaikka Eufrat virtaakin nykyään n. 16 km Urin sijaintipaikan itäpuolella, todisteet viittaavat siihen, että muinoin Eufrat virtasi aivan kaupungin länsipuolella. Historioitsija ja maantieteilijä Henri Gaubert sanoi kirjassaan Abraham, Loved by God (1968, s. 8): ”Abramin aikoina kolme suurta jokea (Karun, Tigris ja Eufrat) virtasivat Persianlahden vesiin kolmen eri joensuun kautta. Tässä on hyvä kiinnittää huomiota Urin kaupungin paikkaan – – Eufratin vasemmalla [itäisellä] rannalla. Abramin heprealaista heimoa, joka oli lähtöisin Urin kaupunkivaltiosta, saatettiin sen vuoksi täysin oikein sanoa ’joen tuonpuoleiseksi kansaksi’.”

Myös tarkistettu ja ajantasaistettu laitos Sir Leonard Woolleyn kirjasta Excavations at Ur osoittaa, että Eufrat oli nimenomaan Urin länsipuolella. Siinä sanotaan Urin puolustuksesta: ”Tätä massiivista linnoitusta vahvisti vielä sekin, että Eufrat (kuten voidaan nähdä sen vanhan uoman vajoamasta) huuhtoi länsivallia, kun taas 45 m:n päähän itävallin juurelta oli kaivettu leveä kanava, joka erkani joesta heti kaupungin pohjoispään jälkeen, niin että Uria kiersi kolmelta puolelta vallihauta.” (P. R. S. Moorey, Ur ’of the Chaldees’, 1982, s. 138.) Näin ollen on aivan paikallaan sanoa, että Jehova otti Abrahamin ”Virran [ts. Eufratin] toiselta puolelta” (Jos 24:3).

Kaivausten tekijät ovat löytäneet Urin kuninkaallisista haudoista monia kullasta, hopeasta, lasuurikivestä ja muista kallisarvoisista materiaaleista tehtyjä esineitä sekä viitteitä siitä, että kaupungin varhaiset sumerilaiset kuninkaat ja kuningattaret haudattiin mies- ja naispalvelijoittensa muodostaman seurueen kanssa.

Urissa on kaivettu esiin ilmeisesti yksityistalojen raunioita (joidenkuiden mielestä ne kuuluvat 20.–16. vuosisadalle eaa.), jotka osoittavat, että nuo talot rakennettiin tiilestä, rapattiin ja kalkittiin valkoisiksi ja että niissä oli 13–14 huonetta, jotka ympäröivät kivettyä pihaa. Paikalta on löydetty  savitauluja, joista joitakin oli käytetty nuolenpääkirjoituksen opettamiseen. Jotkin savitaulut osoittavat, että sikäläisillä opiskelijoilla oli kerto- ja jakolaskutaulukoita ja että he käsittelivät neliö- ja kuutiojuuria. Monet savitauluista ovat liikeasiakirjoja.

Urissa tehdyt kaivaukset osoittavat siis selvästi, että tuosta kaupungista lähteminen merkitsi Abrahamille melkoisia aineellisia uhrauksia. Uskossa tuo patriarkka kuitenkin ”odotti kaupunkia, jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala” (Hpr 11:8–10).