(’voimani on Jehova’).

1. Kehatilainen leeviläinen; Urielin ”poika” (1Ai 6:22–24).

2. Kuningas Daavidin virkamiehiin kuuluneen Jonatanin isä (1Ai 27:25).

3. Juudan kuningas, josta käytettiin myös nimeä Asarja; Amasjan ja tämän vaimon Jekoljan poika. Ussian sanotaan hallinneen 52 vuotta (829–778 eaa.). Tuona aikana Jerobeam (II), Sakarja, Sallum, Menahem, Pekahja ja Pekah hallitsivat peräjälkeen pohjoista valtakuntaa (2Ku 15:1, 2, 8, 10, 13, 14, 17, 23, 25, 27; 2Ai 26:3). Profeetat Jesaja (1:1; 6:1), Hoosea (1:1), Aamos (1:1) ja ehkä Joel olivat Ussian aikalaisia. Tämän kuninkaan hallituskaudella sattui epätavallisen suuri maanjäristys (Sak 14:5).

Juudan kansa teki 16-vuotiaasta Ussiasta kuninkaan hänen isänsä kuoltua (2Ku 14:21; 2Ai 26:1). 2. Kuninkaiden kirjan 15:1:n mukaan Ussia tuli kuitenkin kuninkaaksi Israelin kuninkaan Jerobeamin (II) 27. vuonna. Koska Ussian hallituskausi olisi tämän mukaan alkanut noin 12 vuotta hänen isänsä kuoleman jälkeen, tämän täytyy tarkoittaa sitä, että hän ’tuli kuninkaaksi’ erikoismerkityksessä. Saattaa olla, että kuningas Jerobeamin 27. vuonna Juudan kahden heimon valtakunta vapautui pohjoisen valtakunnan alaisuudesta, johon se oli kenties joutunut Israelin kuninkaan Joasin kukistettua Ussian isän Amasjan (2Ai 25:22–24). Näin ollen Ussiasta tuli ehkä kuningas toistamiseen siinä mielessä, että hän vapautui Israelin kuninkaan Jerobeamin (II) herruudesta.

Ussia teki sitä, mikä ”oli oikein Jehovan silmissä”. Tämä johtui suurelta osin siitä, että hän noudatti erään Sakarjan (ei myöhemmin elänyt samanniminen profeetta) hyviä neuvoja. Mutta hänen alamaisensa jatkoivat sopimatonta uhraamista uhrikukkuloilla. (2Ku 15:3, 4; 2Ai 26:4, 5.)

Ussia tuli tunnetuksi sotilaallisista saavutuksistaan, joihin hän pystyi Jehovan avulla. Hän palautti Elatin (Elotin) Juudan valtakuntaan ja rakensi uudelleen tuon Akabanlahden pohjukassa sijainneen kaupungin. Hän soti menestyksellisesti filistealaisia vastaan ja mursi Gatin, Jabnen ja Asdodin muurit, minkä jälkeen hän rakensi kaupunkeja Asdodin alueelle. Ussia voitti arabialaiset ja Meunimin, ja hän pani ammonilaiset maksamaan pakkoveroa Juudalle. Hänen voimakkaaseen, hyvin varustettuun sotajoukkoonsa kuului lopulta 307500 miestä, joita johtivat 2600 isänhuoneiden päämiestä. Ussia vahvisti Jerusalemin linnoituksia ja rakensi siellä sotakoneita. (2Ku 14:22; 2Ai 26:2, 6–9, 11–15.)

Tämä kuningas oli myös erittäin kiinnostunut maanviljelystä ja karjankasvatuksesta. Ussia hakkasi monia vesisäiliöitä taatakseen karjalle riittävän vedensaannin, ja hän pystytti torneja erämaahan, todennäköisesti suojellakseen laiduntavia karjalaumoja ja lammaskatraita ryöstelijöiltä. Vuorilla ja Karmelissa viljeltiin maata ja hoidettiin viinitarhoja hänen johdollaan. (2Ai 26:10.)

Ilmeisesti Ussian loistava menestys sai hänet pöyhistymään siinä määrin, että hän meni temppelin pyhään osastoon polttamaan suitsutusta. Ylimmäinen pappi Asarja seurasi heti kuningasta temppeliin mukanaan 80 alipappia ja moitti häntä tuosta lainvastaisesta teosta sekä vaati häntä lähtemään pyhäköstä. Kun Ussia suitsutusastia kädessään raivosi papeille, hänen otsaansa puhkesi ihmeen välityksellä spitaali, jolloin papit ajoivat hänet kiihtyneinä pois temppelistä. Epäpuhtaana spitaalisena Ussia eristettiin kaikesta palvonnasta pyhäkössä eikä hän voinut hoitaa kuninkaan tehtäviä. Sen vuoksi Ussia asui kuolinpäiväänsä asti eräässä talossa hänen poikansa Jotamin huolehtiessa valtion asioista. (2Ai 26:16–21.)

Toisen aikakirjan 26:23:ssa sanotaan hänen kuolemastaan ja hautaamisestaan: ”Lopulta Ussia meni lepoon esi-isiensä luo, ja niin hänet haudattiin esi-isiensä pariin, mutta kuninkaille kuuluvalle hauta-alueelle, sillä sanottiin: ’Hän on spitaalinen.’” Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että Ussia haudattiin spitaalinsa vuoksi maahan jollekin kuninkaiden hautausmaan yhteydessä olleelle kedolle sen sijaan, että hänet olisi pantu kallioon hakattuun hautaan.

Eräässä kalkkikivilaatassa, joka on löydetty Jerusalemista  ja jonka arvellaan olevan peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta, on seuraava piirtokirjoitus: ”Tähän pantiin Juudan kuninkaan Ussian luut. Ei saa avata.” (Kuva, 1. osa, s. 960.)

4. ”Harimin poikiin” kuulunut leeviläinen pappi (1Ai 24:8; Esr 2:36, 39); yksi niistä, jotka Esran kehotuksen mukaisesti lähettivät pois vierasmaiset vaimonsa (Esr 10:10, 11, 21, 44).

5. Juudan jälkeläinen Peresin kautta; hänen ’poikansa’ Ataja mainitaan Jerusalemin asukkaiden joukossa Nehemian aikana (Ne 11:4).