Vesipisaroita, jotka leijailevat ilmassa; ne muistuttavat erittäin kevyttä sadetta. Kun lämmin, kostea ilma kohoaa maasta ja jäähtyy ns. kastepisteeseen, kosteus tiivistyy, koska viileä ilma ei voi sitoa yhtä paljon vettä kuin lämmin. Jos tämä ilmiö tapahtuu lähellä maata, sitä sanotaan sumuksi; jos se tapahtuu taivaalla, syntyy pilviä (Ps 135:7; San 25:14; Jer 10:13; 51:16). Kosteutta, joka tiivistyy viileille pinnoille, esim. maahan tai kasvillisuudelle (tavallisesti yöllä), sanotaan kasteeksi (2Mo 16:13, 14; Tu 6:36–40; ks. KASTE, II). Toisaalta Raamatussa mainittu usva koostuu ilmassa liikkuvista vesipisaroista, jotka ovat kooltaan vähän suurempia kuin sumuhiukkaset mutta pienempiä kuin sadepisarat.

Raamatun runollinen kuvaus näistä geofyysisistä ilmiöistä on yhtäpitävä tieteellisten havaintojen kanssa. Elihu kertoo, miten Jehova, kaiken lämmön ja energian lähde, ensin panee kosteuden kohoamaan maasta ja antaa sen sitten valua hitaasti ja pisaroida takaisin sateena ja usvana (hepr. ʼed), ikään kuin suodatettuna (Job 36:27, 28).

Heprealainen sana ʼed (usva) esiintyy tämän lisäksi ainoastaan 1. Mooseksen kirjan kertomuksessa siitä, millaiset olosuhteet maan päällä vallitsivat eräässä luomispäivien vaiheessa. ”Jehova Jumala ei ollut vielä antanut sataa maan päälle – –. Mutta usva nousi säännöllisesti maasta [joet, järvet ja meret mukaan lukien; hepr. ha·ʼaʹrets], ja se kasteli maan [hepr. ha·ʼada·mahʹ] koko pinnan.” (1Mo 2:5, 6.) Vanhojen raamatunkäännösten (LXX, Vg, Sy) mukaan tämä kuitenkin viittasi usvan sijasta lähteeseen ja tarkoitti sitä, että kosteutta saatiin maanalaisesta makean veden virrasta.

Kuvaannollista käyttöä. Barjesus (Elymas), joka oli noita ja väärä profeetta, vastusti Paavalia Kyproksen saarella olevassa Pafoksen kaupungissa, kun tuo apostoli puhui prokonsuli Sergius Paulukselle. Paavali sanoi Barjesukselle, että Jehovan käsi oli hänen päällään ja että hän sokeutuisi joksikin aikaa. ”Samassa paksu usva ja pimeys laskeutui hänen päälleen.” Ilmeisesti hänen näkönsä muuttui usvaiseksi eli sumuiseksi ja sitä seurasi nopeasti läpitunkematon pimeys. Kuvaillessaan tuota tapahtumaa lääkäri Luukas käytti kreikkalaista lääketieteellistä termiä a·khlysʹ (paksu usva). (Ap 13:4–11.)

Varoittaessaan vääristä opettajista ja ihmisistä, jotka yrittäisivät salavihkaa livahtaa  kristilliseen seurakuntaan ja turmella sen, apostoli Pietari sanoo: ”Nämä ovat vedettömiä lähteitä ja rajumyrskyn ajelemia usvia, ja heille on varattu pimeyden synkkyys.” Lähi-idässä matkustavat tiesivät, millainen pettymys oli, jos lähde tai kaivo, jonka luo mentiin siinä toivossa, että siitä saataisiin virkistävää vettä, olikin kuivunut. Palestiinassa on toisinaan elokuussa lännestä saapuvia harsopilviä, jotka eivät tuo mukanaan sadetta. Maanviljelijä, joka odotti näiden usvamaisten pilvenhattaroiden tuovan vettä hänen viljelyksilleen, pettyi katkerasti. Samoin oli näiden väärien opettajien, näiden moraalittomien miesten, laita, kuten Pietari jatkaa: ”Sillä he lausuvat mahtipontisia ilmauksia, joista ei ole mitään hyötyä, ja he houkuttelevat lihan haluilla ja irstailla tavoilla niitä, jotka ovat juuri pääsemässä erheessä vaeltavia pakoon. Vaikka he lupaavat heille vapautta, he itse ovat turmeluksen orjia.” (2Pi 2:1, 17–19.)

Kristittyjä muistutetaan ottamaan Jehova huomioon kaikissa suunnitelmissaan, olemaan kerskailematta siitä, mitä he tulevat tekemään, ja pitämään sen sijaan mielessään elämän lyhytaikaisuus ja epävarmuus tässä asiainjärjestelmässä, se että he ovat kuin usvaa, joka häipyy nopeasti (Ja 4:14). (Ks. PILVI.)