Jumalan käskyn mukaan israelilaisten piti kaikkina uudenkuun päivinä, jotka aloittivat juutalaisen kalenterin kuukaudet, puhaltaa trumpetteihin polttouhriensa ja yhteysteurasuhriensa aikana (4Mo 10:10). Noina päivinä piti uhrata erityisuhreja vakituisten päivittäisten teurasuhrien lisäksi. Uutenakuuna uhrattiin polttouhriksi kaksi sonnia, yksi pässi, seitsemän vuoden vanhaa uroskaritsaa ja niihin kuuluvat vilja- ja viiniuhrit sekä syntiuhriksi yksi vuohenvohla (4Mo 28:11–15).

Muuta ei Pentateukissa uudenkuun vietosta säädetty, mutta siitä tuli ajan mittaan merkittävä kansallinen juhla. Jesajan 1:13, 14:ssä siitä puhutaan sapattien ja juhla-aikojen yhteydessä. Ainakaan jälkimmäisten profeettojen aikaan kansa ei uudenkuun päivinä käynyt kauppaa, kuten ilmenee Aamoksen 8:5:stä. Raamatussa ei vaadittu viettämään uuttakuuta tällä tavoin, mutta kuten kaksi viimeksi mainittua raamatunkohtaa osoittavat, sen vietosta oli siihen mennessä tullut juutalaisille pelkkä muodollisuus, joka oli inhottava Jehovan silmissä.

Uudenkuun päivää pidettiin erityisesti yhteen kokoontumisen ja juhlimisen aikana. Tämä näkyy siitä, mitä Saul ajatteli, kun Daavid ei tullut hänen pöytäänsä uudenkuun päivänä. Saul sanoi itsekseen: ”Jotakin on tapahtunut, niin että hän ei ole puhdas, sillä hän ei ole puhdistautunut.” (1Sa 20:5, 18, 24, 26.) Vaikka tänä päivänä voitiin tehdä joitakin töitä, joita ei voitu tehdä sapattina, sitä pidettiin hengellisten asioiden miettimiseen tarkoitettuna päivänä. Ihmiset kerääntyivät kokoukseen (Jes 1:13; 66:23; Ps 81:3; Hes 46:3) tai kävivät profeettojen tai Jumalan miesten luona (2Ku 4:23).

Uudenkuun päivän viettoon ei sisältynyt kuun palvontaa, jota jotkin pakanakansat harjoittivat, eikä se liittynyt millään tavoin astrologiaan (Tu 8:21; 2Ku 23:5; Job 31:26–28).

Jesaja kirjoitti tulevasta ajasta, jolloin kaikki liha kokoontuisi kumartumaan Jehovan eteen uudenkuun päivinä (Jes 66:23). Siinä profeetallisessa temppelinäyssä, jonka Hesekiel sai Babylonin pakkosiirtolaisuuden aikana, Jehova sanoi hänelle: ”Sisemmän esipihan portin, sen joka on itään päin, tulee olla suljettuna kuusi työpäivää, ja sapattipäivänä se tulee avata, ja uudenkuun päivänä se tulee avata. Ja maan kansan on kumarruttava sen portin sisäänkäynnin luona sapatteina ja uusinakuina Jehovan edessä.” (Hes 46:1, 3.)

Nykyisin juutalaiset viettävät uudenkuun päivää monin yksityiskohtaisin menoin ja pitävät sitä hyvin tärkeänä. Kristityille osoitetaan kuitenkin, ettei heitä ole velvoitettu viettämään uudenkuun juhlaa eikä sapattia, jotka ovat vain osa tulevien asioiden varjosta, kun taas todellisuus on Jeesuksessa Kristuksessa. Luonnollisen Israelin juhlilla on vertauskuvallinen merkitys, ja ne täyttyvät monissa Jumalan Pojan välityksellä saatavissa siunauksissa. (Kol 2:16, 17.)