Tulipesällinen rakennelma, jota käytetään ruokien paistamiseen tai paahtamiseen  (kuva, 2. osa, s. 952). Muista uuneista kerrotaan artikkeleissa POLTTOUUNI ja SULATUSUUNI, PÄTSI.

Lähi-idässä on käytetty aina nykyaikaan saakka uuneja, jotka ovat suuria pyöreitä maakuoppia ja joista jotkin ovat jopa 1,5–1,8 m syviä ja halkaisijaltaan melkein metrin. Tämänkokoisessa uunissa voitiin paahtaa kokonainen lammas ripustamalla se kuumien kivien tai hehkuvien hiilien päälle.

Raamatun aikoina käytettiin kulhomaista uunia, joka muistutti luultavasti palestiinalaisten talonpoikien nykyäänkin käyttämiä uuneja. Leipä on pienten kivien varassa, joiden päälle asetetaan ylösalaisin suuri savikulho. Kulho kuumennetaan polttamalla sen päälle ja ympärille kasattua polttoainetta, jolloin leipä kypsyy.

Jokaisessa heprealaiskodissa oli todennäköisesti siirrettävä ruukku-uuni – tämä uunityyppi on yhä käytössä Palestiinassa. Se oli suuri, n. 90 cm korkea saviruukku, jonka yläosassa oli aukko ja joka leveni pohjaa kohden. Se kuumennettiin polttamalla sen sisällä esimerkiksi puuta tai ruohoa. Tuhkat poistettiin sitä varten tehdystä aukosta. Yläosa suljettiin, ja kun ruukku oli tarpeeksi kuuma, taikina levitettiin joko sen sisä- tai ulkopuolelle. Tällä tavoin paistettu leipä oli hyvin ohutta.

Arkeologit ovat löytäneet useita kuoppauuneja. Ne olivat ilmeisesti ruukku-uunien kehittyneempiä muotoja. Tällainen uuni, joka oli osittain maan alla, osittain maanpinnan yläpuolella, valmistettiin savesta ja rapattiin kauttaaltaan. Se suippeni ylöspäin, ja polttoaine poltettiin sen sisällä. Monumenteista ja maalauksista ilmenee, että egyptiläiset levittivät taikinan näiden uunien ulkopinnalle. Heprealaiset, joilla oli tällainen uuni, saattoivat käyttää polttoaineena kuivia oksia tai ruohoja (vrt. Mt 6:30). Tällaisessa uunissa voitiin myös paahtaa lihaa.

On kiinnostavaa todeta, että palestiinalaisten talonpoikien nykyisin käyttämät leivinuunit eroavat tuskin lainkaan niistä uuneista, joita on löydetty ikivanhoista raunioista tai joita on kuvattu assyrialaisissa ja egyptiläisissä reliefeissä ja maalauksissa. Muinaisessa Kaldeassa uunit sijaitsivat talojen pihoilla. Nykyään ne ovat ehkä pienissä leivintuvissa yksityisasuntojen pihoilla tai ne voivat olla myös yhdessä ryhmässä jossakin kylän osassa. Yhä käytetään myös suuria yhteisuuneja.

Egyptissä sekä israelilaisilla että egyptiläisillä kotitalouksilla oli yleensä uuneja. Toisen vitsauksen aikana sammakoita nousi tästä syystä jopa heidän uuneihinsa ja taikinakaukaloihinsa (2Mo 8:3).

Jerusalemin ”Leivinuunitorni” korjattiin Nehemian johdolla, kun kaupungin muurit rakennettiin uudelleen (Ne 3:11; 12:38). Tämän nimen alkuperää ei tiedetä varmasti, mutta arvelujen mukaan torni oli senniminen, koska ammattileipurien uunit sijaitsivat sen läheisyydessä.

Kuvaannollista käyttöä. Uunia käytetään 3. Mooseksen kirjan 26:26:ssa puutteeseen viittaavan ilmauksen yhteydessä: ”Kun olen [ts. Jehova on] katkaissut teiltä leipävartaat, niin kymmenen naista leipoo leipänne vain yhdessä uunissa ja antaa leipänne takaisin painon mukaan, ja te kyllä syötte mutta ette tule kylläisiksi.” Normaalioloissa kukin nainen tarvitsi uunin päivittäistä leipomista varten. 3. Mooseksen kirjan 26:26:ssa osoitettiin kuitenkin, että tulisi aika, jolloin olisi niin vähän ruokaa saatavilla, että yksi uuni riittäisi kymmenen naisen kaikkiin leipomuksiin. Hoosean 7:4–7:ssä verrataan aviorikokseen syyllistyneitä israelilaisia leipurin uuniin ilmeisesti niiden väärien halujen vuoksi, jotka roihusivat heidän sisällään.