Heprealaista sanaa keliʹ käytetään useissa eri merkityksissä, ja se voi tarkoittaa esineitä (1Mo 24:53; 2Mo 3:22; 3Mo 13:49, 52, 57–59; 15:4, 6), tavaroita (1Mo 31:37), kuormasäkkejä (1Mo 42:25; 43:11), varusteita (1Mo 45:20), soittimia (1Ai 15:16), kalusteita (2Mo 25:9), välineitä (1Mo 27:3; 49:5; 2Mo 25:39; 27:3, 19; 30:27, 28; 31:7–9), astioita (3Mo 6:28; 11:32–34), vaatteita (5Mo 22:5), aseita (Tu 9:54; 18:11, 16, 17), kuormastoa (1Sa 10:22; 17:22), laukkuja (1Sa 17:40, 49), elimistöä (1Sa 21:5) ja työkaluja (1Ku 6:7).

Sana keliʹ tarkoittaa usein niitä erilaisia välineitä, joita käytettiin pyhäkön yhteydessä. Näitä välineitä olivat mm. vadit, kannut, lapiot, maljat, haarukat, tuliastiat, sammuttimet, lamppupihdit, altaat ja kupit. (2Mo 25:29, 30, 39; 27:3, 19; 37:16, 23; 38:3; 1Ku 7:40–50; 2Ai 4:11–22.) Koska näitä välineitä käytettiin pyhään tarkoitukseen, ne olivat ”pyhiä” (1Ku 8:4). Näin ollen Babylonista 537 eaa. lähteneiden juutalaisten täytyi pysyä uskonnollisesti ja moraalisesti puhtaina, koska he saivat edun viedä mukanaan ne pyhät välineet, jotka kuningas Nebukadnessar oli ottanut Jerusalemista. Heihin soveltui profeetallinen käsky: ”Kääntykää pois, kääntykää pois, lähtekää sieltä [Babylonista], älkää koskeko mihinkään epäpuhtaaseen, lähtekää sen keskeltä, pysykää puhtaina, te Jehovan välineiden kantajat.” (Jes 52:11.) Tähän ei riittänyt pelkkä ulkonainen, palvontamenojen mukainen puhtaus. Tarvittiin sydämen puhtautta. Kun apostoli Paavali kirjoitti korinttilaisille, hän lainasi Jesajan 52:11:n sanoja ja osoitti, että kristittyjen täytyy samalla tavoin olla puhtaita lihan ja hengen saastutuksesta (2Ko 6:14–18; 7:1).

Kristillisyyden perustaja Jeesus Kristus antoi tästä esimerkin olemalla ”uskollinen, vilpitön, saastumaton, syntisistä erotettu” (Hpr 7:26). Maan päällä ollessaan hän osoitti palavaa intoa Jehovan temppelin pyhyyden puolesta mm. silloin, kun hän puhdisti sen kaksi kertaa kaupallisuudesta (Joh 2:13–25; Mt 21:12, 13; Mr 11:15–17; Lu 19:45, 46). Puhdistettuaan temppelin toisen kerran Jeesus ei Markuksen kertoman mukaan ”antanut kenenkään kantaa mitään välinettä temppelin läpi” (Mr 11:16). Jeesus ei siis ilmeisesti antanut kenenkään loukata temppelin esipihan pyhyyttä käyttämällä sitä pelkästään oikotienä viedessään tavaroita johonkin Jerusalemin toiseen osaan.