Henkilö, joka toimii sovittelijana kahden eri mieltä olevan osapuolen välillä; välimies; puolestapuhuja; välikäsi tai yhdysmies. Raamatussa tätä nimitystä käytetään lakiliiton välittäjästä Mooseksesta ja uuden liiton välittäjästä Jeesuksesta (Ga 3:19; 1Ti 2:5).

Liitto saatetaan voimaan veren välityksellä. Heprealaiskirjeen henkeytetty kirjoittaja käsittelee kahta huomattavinta liittoa, lakiliittoa ja uutta liittoa. Hän viittaa käsittelyssään siihen, että Kristus välitti uuden liiton. (Hpr 9:15.) Raamatunoppineet ovat kiistelleet siitä, mitä hän sanoi Heprealaiskirjeen 9:16:ssa. Tuo jae on käännetty seuraavilla tavoilla: ”Sillä missä on testamentti, siinä on sen tekijän kuolema toteennäytettävä.” (KR-38.) ”Liitto on myös testamentti, ja testamentin tekijän kuolema on aina voitava näyttää toteen.” (KR-92.) ”Sillä missä on liitto, siinä on välttämätöntä esittää sen kuolema, joka liiton on tehnyt.” (Ro.) ”Sillä missä on liitto, siinä on tarpeen esittää liiton ihmisosapuolen kuolema.” (UM.) ”Sillä missä on liitto, siinä on välttämätöntä tulla liittouhrin kuolema.” (Yg.)

Kreikkalaisen tekstin rivienvälisissä käännöksissä tämän jakeen sanasanainen käännös kuuluu: ”Missä näet liitto, kuolema välttämättömyys kantaa itseään varten liiton tehneen.” (Hpr 9:16, Int.) ”Sillä missä on liitto, kuolema siinä on välttämättömyys uhrata liiton tekevän.” (The Interlinear Greek-English New Testament, kreikasta käänt. Alfred Marshall.)

Sanan di·a·thēʹkē kääntäminen vastineella ”liitto” ilmaisee oikein sen, mitä kirjoittaja tarkoittaa. Monien käännösten käyttämä vastine ”testamentti” ei ole sopusoinnussa sen kanssa, miten tuota sanaa käytetään kreikkalaisessa Septuagintassa ja monissa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kohdissa. (Lu 1:72; Ap 3:25; 7:8; Ro 9:4; 11:27; Hpr 8:6–10; 12:24.) ”Testamentti” ei sovi myöskään siihen, mistä Paavali puhuu, sillä hän käsittelee tässä tekstiyhteydessä lakiliittoa ja uutta liittoa. Kumpikaan niistä ei ollut ”testamentti”.

Apostoli Paavali puhui Heprealaiskirjeen 9:16:ssa ilmeisesti Jumalan ja ihmisen välisistä (ei ihmisten keskinäisistä) liitoista, kun hän sanoi niiden vaativan uhreja. On myös syytä muistaa, että varsinkin heprealaisten keskuudessa Jumalan lähestyminen ja Jumalan kanssa tehdyt liitot perustuivat säännönmukaisesti teurasuhreihin, ja joskus nuo uhrieläimet paloiteltiin liittoa solmittaessa. Tarvittiin selvästikin veren vuodattamista, jotta lakiliitto ja uusi liitto saattoivat astua voimaan tai olla voimassa Jumalan edessä. Muutoin Jumala ei olisi pitänyt niitä lainvoimaisina  eikä hän olisi toiminut niissä mukana olevien ihmisten kanssa liittosuhteen perusteella. (Hpr 9:17.) Lakiliitto saatettiin voimaan uhraamalla eläimiä – sonneja ja vuohia – välittäjänä toimineen Mooseksen sijasta (Hpr 9:19). Uuden liiton voimaan saattamiseen liittyi Jeesuksen Kristuksen ihmiselämän uhraaminen (Lu 22:20). (Ks. Rbi8, liite 7D.)

Lakiliiton välittäjä. Mooses oli Jehova Jumalan ja Israelin kansakunnan välisen lakiliiton välittäjä. Jehova puhui hänen kanssaan ”suusta suuhun” (4Mo 12:8), joskin todellisuudessa Jehovan enkeli puhui Jumalan edustajana (Ap 7:38; Ga 3:19; Hpr 2:2). Mooses toimi Jehovan edustajana Israelille (2Mo 19:3, 7, 9; 24:9–18). Välittäjänä hänelle oli ’uskottu koko Jehovan huone’ (4Mo 12:7). Välittäessään lakiliiton hän auttoi israelilaisia pitämään tuon liiton ja saamaan sen hyödyt.

Lakiliiton voimaan saattaminen. Apostoli Paavali sanoo: ”Välittäjää ei tietenkään ole, kun kyseessä on vain yksi henkilö, mutta Jumala on vain yksi.” (Ga 3:20.) Lakiliitossa Jumala oli toinen osapuoli ja Israelin kansakunta toinen. Israelilaiset eivät voineet syntisen tilansa vuoksi lähestyä Jumalaa liitossa. He tarvitsivat välittäjän. He ilmaisivat heikkoutensa pyytäessään Moosekselta: ”Puhu sinä meidän kanssamme, ja kuunnelkaamme me, mutta älköön Jumala puhuko meidän kanssamme, jottemme kuolisi.” (2Mo 20:19; Hpr 12:18–20.) Siksi Jehova asetti armollisesti Mooseksen lakiliiton välittäjäksi ja järjesti eläinten uhraamisen liiton voimaan saattamiseksi. Mooses oli tietenkin myös epätäydellinen ja syntinen, mutta hänellä oli silti suotuisa asema Jumalan edessä, kuten Abrahamilla oli ollut aiemmin (Hpr 11:23–28; ks. VANHURSKAAKSI JULISTAMINEN: Miten ”luettiin” vanhurskaaksi). Kun lakiliitto saatettiin voimaan, Mooses hoiti virkaansa ohjaamalla eläinten uhraamista. Sitten hän vihmoi niiden verellä ”liiton kirjan” eli kirjakäärön. Hän luki tuon kirjan kansalle ja esitti sille liiton ehdot, ja kansa lupasi totella niitä. Sen jälkeen Mooses vihmoi kansan (epäilemättä kansaa edustavat vanhimmat) verellä ja sanoi: ”Tässä on sen liiton veri, jonka Jehova on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen mukaisesti.” (2Mo 24:3–8; Hpr 9:18–22.)

Pappien vihkiminen. Aaronin huoneen virkaanmäärätyt papit eivät voineet aloittaa pappeina toimimista itsekseen. Heidät täytyi asettaa virkaansa Jumalan määräämän välittäjän, Mooseksen, johdolla. Tämä tapahtui 1.–7. nisankuuta 1512 eaa., jolloin Mooses voiteli tabernaakkelin kalusteineen ja välineineen, minkä lisäksi hän voiteli Aaronin koostumukseltaan erityisellä öljyllä. Täytettyään Aaronin ja tämän poikien kädet uhrien osilla Mooses heilutti heidän käsiään Jehovan edessä ja sillä tavoin vihki heidät papin virkaan eli ’täytti heidän kätensä vallalla’, joka kuului pappeuteen. Sen jälkeen hän pirskotti heidän päälleen voiteluöljyä ja alttarilta ottamaansa verta. Yksi Mooseksen välittäjänvirkaan kuuluneista tehtävistä oli siis papiston (eräs lakiliiton piirre) asettaminen virkaansa ja sen virantoimituksen käynnistäminen. (3Mo 8; Hpr 7:11; ks. VIRKAANASETUS.)

Mooseksella oli myös merkittävä osa tuon vasta asetetun papiston ensimmäisten tehtävien suorittamisessa 8. nisankuuta 1512 eaa., kun hän ohjasi tapahtumien kulkua ja siunasi Aaronin kanssa kansan (3Mo 9). Hän toimi välittäjän virassaan kaikkien lakiliittoon liittyvien piirteiden asettamisen yhteydessä.

Muita välittäjän työhön liittyneitä piirteitä. Israelille annettiin Mooseksen kautta yli 600 lain kokoelma, johon sisältyivät pappeja koskevat säädökset. Jumalan voimalla Mooses teki kansan hyväksi monia ihmeitä. Hän puhui sen puolesta ja vetosi Jehovaan, että tämä säästäisi sen nimensä takia. (2Mo 32:7–14; 4Mo 14:11–20; 16:20–22; 21:7; 5Mo 9:18–20, 25–29; 10:8–11.) Mooseksen sydämellä olivat Jehovan nimen edut ja kansan edut jopa suuremmassa määrin kuin hänen oma hyvinvointinsa (2Mo 32:30–33; 4Mo 11:26–29; 12:9–13).

Välittäjän toimien rinnakkaisuuksia. Uuteen liittoon saatettujen tilanne on samantapainen kuin muinaisen Israelin tilanne. Myös kristityt ovat syntisiä. Koska eläinten veri ei voi todellisuudessa poistaa syntejä (Hpr 10:4), tarvitaan parempi uhri. Tuo parempi uhri on Jeesus Kristus (Hpr 10:5–10). Heprealaiskirjeen kirjoittaja ilmaisee asian niin, että mainittuaan Mooseksen lain alaisuudessa uhratut teurasuhrit hän sanoo: ”Kuinka paljon enemmän Kristuksen veri – – tuleekaan puhdistamaan meidän omantuntomme kuolleista teoista suorittaaksemme pyhää palvelusta elävälle Jumalalle? Sen vuoksi hän siis on uuden liiton välittäjä, jotta kutsutut saisivat lupauksen ikuisesta perinnöstä, koska heidän vapauttamisekseen lunnaiden perusteella entisen liiton alaisista rikkomuksista on tapahtunut kuolema. Sillä missä on liitto, siinä on tarpeen esittää liiton ihmisosapuolen kuolema. Sillä liitto on lainvoimainen kuolleiden uhrien nojalla,  koska se ei ole voimassa minään aikana liiton ihmisosapuolen eläessä.” (Hpr 9:11–17.)

Paavali jatkaa, että entistä liittoa ei saatettu voimaan ilman verta. Välittäessään sen Mooses huolehti teurasuhrien uhraamisesta ja vihmoi verta ”liiton kirjan” päälle. (Hpr 9:18–28.) Samalla tavoin Jeesus Kristus, joka toimi Jumalan Välittäjänä uudessa liitossa, ilmaantui uhrinsa jälkeen Jehova Jumalan eteen mukanaan verensä arvo. Toinen samankaltaisuus on se, että lakiliittoa ei solmittu yksilöiden vaan kansakunnan kanssa (2Mo 24:7, 8), ja samoin uusi liittokin tehdään Jumalan ”pyhän kansakunnan”, ”Jumalan Israelin”, kanssa (1Pi 2:9; Ga 6:15, 16).

Ne joiden puolesta Kristus toimii Välittäjänä. Apostoli Paavali julistaa, että on ”yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen, Kristus Jeesus, joka antoi itsensä vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta”, sekä juutalaisten että pakanoiden (1Ti 2:5, 6). Hän toimii uuden liiton välittäjänä Jumalan ja uuteen liittoon otettujen, hengellisen Israelin seurakunnan, välillä (Hpr 8:10–13; 12:24; Ef 5:25–27). Kristuksesta tuli Välittäjä, ”jotta kutsutut saisivat lupauksen ikuisesta perinnöstä” (Hpr 9:15); hän ei auta enkeleitä vaan ”Abrahamin siementä” (Hpr 2:16). Hän auttaa niitä, jotka on määrä saattaa uuteen liittoon, jotta heidät ’otettaisiin pojiksi’ Jehovan hengellisten poikien huonekuntaan; lopulta he ovat taivaassa Kristuksen veljinä ja tulevat hänen kanssaan osaksi Abrahamin siementä (Ro 8:15–17, 23–25; Ga 3:29). Hän on välittänyt heille luvatun pyhän hengen, ja tuon hengen avulla heidät sinetöidään ja heille annetaan ennakkovakuus siitä, mitä on määrä tulla, eli heidän taivaallisesta perinnöstään (2Ko 5:5; Ef 1:13, 14). Niiden määrän, jotka lopulta sinetöidään pysyvästi, paljastetaan Ilmestyksen 7:4–8:ssa olevan 144000.

Uuden liiton voimaan saattaminen. Kun Jeesus oli kuollut ja hänet oli herätetty kuolleista, hän meni taivaaseen ilmaantuakseen Jumalan kasvojen eteen ja esittääkseen uhrinsa, josta hyötyvät ensin uuteen liittoon otetut (Hpr 9:24). Hän toimi tällöin sekä Ylimmäisenä Pappina että Välittäjänä. Sen mallin mukaisesti, jota noudatettiin lakiliiton voimaan saattamisen yhteydessä, Jeesus Kristus esitti uhrinsa arvon Jumalan edessä taivaassa (samoin kuin Mooses vihmoi verta lain kirjalle [sillä Jumala ei ollut tuolloin henkilökohtaisesti läsnä]). Vuoden 33 helluntaipäivänä Jeesus sitten vuodatti Jumalalta tulevan pyhän hengen ensimmäisten uuteen liittoon saatettujen päälle, joita oli noin 120 henkeä. Myöhemmin samana päivänä seurakuntaan lisättiin noin 3000 juutalaista ja käännynnäistä. (Ap 1:15; 2:1–47; Hpr 9:19.) Ja niin kuin Mooses luki Lain kansalle, myös Jeesus Kristus ilmoittaa selvästi uuden liiton ehdot ja sen lait siihen kuuluville (2Mo 24:3–8; Hpr 1:1, 2; Joh 13:34; 15:14; 1Jo 5:1–3).

Koska Jeesus Kristus on kuolematon ja sen vuoksi aina elossa, hän voi Välittäjän ja Ylimmäisen Papin viroissaan aina puhua niiden hengelliseen Israeliin kuuluvien puolesta, jotka lähestyvät Jumalaa hänen kauttaan, ja näin hän voi toimia uuden liiton Välittäjänä, kunnes hänen välitysapunsa vastaanottajat on täysin pelastettu (Hpr 7:24, 25). Hän pystyy ohjaamaan asioita, kunnes uuden liiton tarkoitus on täysin toteutunut. Tuossa liitossa olevat vihitään lopulta taivaalliseen papistoon toimimaan alipappeina Kristuksen, heidän suuren Ylimmäisen Pappinsa, kanssa. (Il 5:9, 10; 20:6.)

Muun ihmiskunnan siunauksia. Samalla kun Jeesus toimii Välittäjän virassaan pelkästään uuteen liittoon kuuluvien puolesta, hän on myös Jumalan Ylimmäinen Pappi ja Abrahamin Siemen. Täyttäessään näihin kahteen asemaan liittyviä tehtäviään hän tuottaa siunauksia muille ihmiskuntaan kuuluville, sillä kaikki kansakunnat on määrä siunata Abrahamin siemenen välityksellä. Ensin Kristus, ensisijainen Siemen (Ga 3:16, 29), siunaa uuteen liittoon kuuluvat, jotka liitetään siemenen muiksi jäseniksi. Kun heidät on tehty kuninkaiksi ja papeiksi sen uuden liiton perusteella, jossa Jeesus toimi Välittäjänä, he osallistuvat Jeesuksen uhrin ja hänen Valtakunta-hallintonsa siunausten jakamiseen kaikille maan kansakunnille. Näin ollen kun Kristus on täyttänyt välittäjän virkansa tarkoituksen asettamalla ”Jumalan Israelin” tähän asemaan, koko ihmiskunta hyötyy ja saa siunauksia. (Ga 6:16; 1Mo 22:17, 18.)

On siis muita, jotka eivät kuulu noihin 144000 ”sinetöityyn” ja jotka myös rukoilevat Jehova Jumalaa Kristuksen nimessä ja uskovat hänen lunastusuhrinsa ansioon. Tätä uhria ei esitetä vain niiden puolesta, joiden Välittäjänä Jeesus toimii uudessa liitossa, vaan myös koko Kristukseen uskovan ihmiskunnan puolesta (1Jo 2:2). Nämä uuden liiton ulkopuolella olevat ymmärtävät myös, että ”taivaan alla ei ole toista ihmisten keskuudessa annettua nimeä, jonka välityksellä meidän täytyy pelastautua” (Ap 4:12). Hekin turvautuvat Jeesukseen Kristukseen  suurena taivaallisena Ylimmäisenä Pappinaan, jonka välityksellä he voivat lähestyä Jumalaa ja jonka palveluksen kautta he voivat saada syntinsä anteeksi (Hpr 4:14–16). Ilmestyksen 21:22–24:ssä osoitetaan, että ”kansakunnat tulevat vaeltamaan sen [Uuden Jerusalemin] valossa” ja että Jehova Jumala on Uuden Jerusalemin valo ja Karitsa Jeesus Kristus sen lamppu.