Raamatussa vaha tarkoittaa ilmeisesti mehiläisvahaa, tummankeltaista ainetta, jota mehiläiset käyttävät rakentaessaan kennoja, joihin ne varastoivat hunajaa tai toukkia. Vahaa valmistavat työmehiläiset, jotka syötyään paljon hunajaa erittävät vahaa erityisistä takaruumiissaan olevista rauhasista. Vahaa erittyy pikkuriikkisistä huokosista, ja siitä muodostuu pieniä valkoisia, suomumaisia levyjä takaruumiin ulkopinnalle. Sen jälkeen mehiläinen siirtää vahasuomut raajojensa avulla leukoihinsa ja pureskelee niitä ennen niiden käyttöä rakennusmateriaalina. Mehiläinen pystyy hallitsemaan vahan valmistusta, ja se valmistaa sitä vain tarvittaessa. (Ks. MEHILÄINEN.)

Vaha on helppo erottaa hunajasta sulattamalla se lämpimässä vedessä. Tämä nostaa vahan pintaan, josta se voidaan kuoria pois. Vahan sulamista käytetään Raamatussa runollisesti kuvailemaan sydämen ahdistusta (Ps 22:14), vuorien ja laaksojen hajoamista (Ps 97:5; Mi 1:4) ja Jumalan vihollisten tuhoa; psalmista huudahti: ”Niin kuin vaha sulaa tulen vuoksi, niin tuhoutukoot jumalattomat Jumalan edestä.” (Ps 68:1, 2.)