Tätä nimitystä käytettiin viikkosapattia edeltävästä päivästä, jolloin juutalaiset valmistautuivat sapattiin.

Kun Jehova alkoi antaa mannaa erämaassa, hän käski keräämään sitä kaksinkertaisen määrän kuudentena päivänä, koska sapattina eli seitsemäntenä päivänä kansan ei pitänyt koota sitä. Valmistautuessaan viikkosapattiin juutalaiset siis keräsivät ja keittivät tai paistoivat ylimääräistä mannaa. (2Mo 16:5, 22–27.) Ajan mittaan ”sapatin aattoa” alettiin nimittää ”valmistuspäiväksi”, kuten Markus selitti (Mr 15:42). Juutalaisten valmistuspäivä päättyi nykyisin perjantaiksi kutsutun päivän auringonlaskuun. Silloin alkoi sapatti, koska juutalaisten päivä kesti illasta iltaan.

Valmistuspäivänä valmistettiin ateriat seuraavaa päivää eli sapattia varten ja tehtiin kaikki muut kiireelliset työt, jotka eivät voineet odottaa sapatin yli (2Mo 20:10). Laki määräsi, että teloitetun  ja paaluun ripustetun miehen ruumiin ”ei pidä jäädä koko yöksi paaluun” (5Mo 21:22, 23; vrt. Jos 8:29; 10:26, 27). Koska Jeesus ja hänen kanssaan paaluunnaulitut riippuivat paaluissaan valmistuspäivän iltapäivänä, juutalaisille oli tärkeää, että heidän kuolemaansa tarvittaessa kiirehdittiin, jotta heidät voitiin haudata ennen auringonlaskua. Se oli erityisen tärkeää siksi, että pian auringonlaskusta alkava päivä oli tavallinen sapatti (viikon seitsemäs päivä) ja lisäksi se oli sapatti, koska se oli nisankuun 15. päivä (3Mo 23:5–7), joten se oli ”suuri” sapatti (Joh 19:31, 42; Mr 15:42, 43; Lu 23:54). Josefus lainasi keisari Augustuksen säädöstä, jonka mukaan laki ei velvoittanut juutalaisia menemään oikeuden eteen ”sapattina eikä sen valmistuspäivänä (sapatin aattona) yhdeksännen tunnin jälkeen”, mikä osoittaa, että he alkoivat valmistautua sapattiin perjantaina yhdeksännellä tunnilla (Jewish Antiquities, XVI, 163 [vi, 2]).

Johanneksen 19:14:ssä todetaan nisankuun 14. päivän aamusta, jolloin pidettiin Jeesuksen oikeudenkäynti ja hän joutui Pilatuksen eteen (pesah-päivä oli alkanut edellisenä iltana): ”Silloin oli pesahin valmistuspäivä.” (UM, Da; vrt. KR-92, KR-38.) Jotkut kommentaattorit ovat tulkinneet tämän tarkoittavan ”valmistuspäivää pesahia varten”, ja joissakin käännöksissä jae käännetäänkin tällä tavalla (AT, We, CC). Tästä saa kuitenkin sellaisen käsityksen, että pesahia ei ollut vielä vietetty, mutta evankeliumit taas nimenomaan osoittavat, että Jeesus ja apostolit olivat viettäneet sen edellisenä iltana (Lu 22:15; Mt 26:18–20; Mr 14:14–17). Kristus noudatti täydellisesti Lain säännöksiä, joihin sisältyi vaatimus pesahin viettämisestä nisankuun 14. päivänä (2Mo 12:6; 3Mo 23:5; ks. PESAH). Jeesuksen oikeudenkäynti- ja kuolinpäivää voitiin pitää ”pesahin valmistuspäivänä” siinä mielessä, että se oli seuraavana päivänä alkavan seitsenpäiväisen happamattomien leipien juhlan valmistuspäivä. Koska nämä juhlat sijoittuivat ajallisesti lähekkäin, koko tuosta juhla-ajasta käytettiin usein nimitystä ”pesah”. Nisankuun 14. päivän jälkeinen päivä oli aina sapatti, ja vuonna 33 nisankuun 15. päivä osui lisäksi tavalliseksi sapatiksi, jolloin siitä tuli ”suuri” eli kaksinkertainen sapatti.