Heprealaisen sanan kis·seʼʹ perusmerkityksiä ovat ’istuin’ (1Sa 4:13), ’tuoli’ (2Ku 4:10) tai erityisen merkittävä istuin, kuten ’valtaistuin’ (1Ku 22:10). Sitä ei käytetä ainoastaan hallitsijoiden istuimista (1Ku 2:19; Ne 3:7; Est 3:1; Hes 26:16), eikä se välttämättä tarkoita istuinta, jossa on korkea selkä ja käsinojat. Esimerkiksi Eeli kaatui Silon portissa taaksepäin istuimelta (kis·seʼʹ), jossa ei ilmeisesti ollut selkänojaa (1Sa 4:13, 18). Kreikkalainen sana throʹnos tarkoittaa yleensä korkeaa istuinta, jossa on selkänoja, käsinojat ja jalkajakkara.

Jesajan 14:9:n perusteella hallitsijat käyttivät yleisesti valtaistuimia, ja Raamatussa mainitaan suoranaisesti Egyptin (1Mo 41:40; 2Mo 11:5; 12:29), Assyrian (Jn 3:6), Babylonin (Jes 14:4, 13; Da 5:20), Persian (Est 1:2; 5:1) ja Moabin (Tu 3:17, 20) valtaistuimet. Arkeologit uskovat löytäneensä kaikkien näiden valtakuntien – paitsi Moabin – hallitsijoiden tai heidän kumppaniensa valtaistuimia. Megiddosta löydettiin norsunluupaneeli, jossa ilmeisesti kuvaillaan kanaanilaista valtaistuinta ja jalkajakkaraa. Yleensä näissä ei-israelilaisten valtaistuimissa on selkänoja ja käsinojat sekä runsaasti kaiverruksia tai muita koristeita. Eräs egyptiläinen valtaistuin on tehty puusta ja silattu kullalla, kun taas muuan assyrialainen valtaistuin on valmistettu takoraudasta, ja siihen on tehty norsunluukaiverruksia. Nähtävästi valtaistuin sijoitettiin tavallisesti korokkeelle, ja useimmiten sen yhteydessä oli jalkajakkara.

Israelin hallitsijoiden valtaistuimista ainoastaan Salomon tekemää valtaistuinta on kuvailtu yksityiskohtaisesti (1Ku 10:18–20; 2Ai 9:17–19). Se sijaitsi ilmeisesti ”Valtaistuinhallissa”, joka oli yksi Morianvuorella Jerusalemissa olleista rakennuksista (1Ku 7:7). Se oli ’suuri norsunluinen puhdistetulla kullalla päällystetty valtaistuin, sen takana oli pyöreä katos, ja siinä oli käsinojat’. Vaikka tämän kuninkaallisen istuimen perusmateriaali on voinut olla norsunluu, temppelissä yleensä käytetty rakennustekniikka tuntuu viittaavan siihen, että se oli tehty puusta, päällystetty puhdistetulla kullalla ja koristeltu runsaasti siihen upotetuilla norsunluulevyillä. Katselijasta saattoi näyttää siltä, että tuollainen valtaistuin oli tehty kokonaan norsunluusta ja kullasta. Sen jälkeen kun Raamatun kuvauksessa on mainittu kuusi valtaistuimelle johtavaa porrasta, siinä jatketaan: ”Kaksi leijonaa seisoi käsinojien vieressä. Ja kaksitoista leijonaa seisoi siellä kuudella portaalla, toisella puolen ja toisella puolen.” (2Ai 9:17–19.) Leijonat kuvaavat sopivasti hallitusvaltaa (1Mo 49:9, 10; Il 5:5). Nähtävästi 12 leijonaa vastasivat Israelin 12:ta heimoa, mikä mahdollisesti kuvasi niiden alamaisuutta ja tukea tämän valtaistuimen haltijalle. Valtaistuimeen oli jollain tavalla kiinnitetty kultainen jalkajakkara. Kuvauksensa perusteella tämä norsunluinen ja kultainen valtaistuin upeine katoksineen ja edessään olevine majesteettisine leijonineen on ylivertainen kaikkiin tuon ajan valtaistuimiin nähden – niin arkeologien löytämiin kuin monumenteissa tai piirtokirjoituksissa kuvattuihinkin nähden. Aikakirjan kirjoittaja sanoikin totuudenmukaisesti: ”Missään muussa valtakunnassa ei ollut mitään aivan senkaltaiseksi tehtyä.” (2Ai 9:19.)

Kuvaannollista käyttöä. ”Valtaistuin” edustaa kuvaannollisesti hallitusvaltaa (1Ku 2:12; 16:11) tai itse kuninkuutta ja suvereeniutta (1Mo 41:40; 1Ai 17:14; Ps 89:44), vallassa olevaa hallitusta tai kuninkaallista hallintoa (2Sa 14:9), suvereenia valtaa johonkin alueeseen nähden (2Sa 3:10) ja kunnia-asemaa (1Sa 2:7, 8; 2Ku 25:28).

Mikä on ”Jehovan valtaistuin”?

Jehova ei voi mahtua edes ”taivasten taivaaseen”, joten hänen ei tarvitse istua kirjaimellisella valtaistuimella tai tuolilla (1Ku 8:27). Hän käyttää kuitenkin valtaistuinta kuninkaallisen valtansa ja suvereeniutensa vertauskuvana. Jotkut Jumalan palvelijat saivat nähdä näyn hänen valtaistuimestaan (1Ku 22:19; Jes 6:1; Hes 1:26–28; Da 7:9; Il 4:1–3). Psalmeissa sanotaan, että Jehovan valtaistuimen, hänen majesteettiutensa ja voimansa, hänen Korkeimman Tuomarin asemansa, perustana ovat olleet vanhurskaus ja oikeus ”muinaisista ajoista saakka” (Ps 89:14; 93:2; 97:2).

Jehova ulotti valtaistuimensa maahan erityisellä kuvaannollisella tavalla ollessaan tekemisissä Israelin poikien kanssa. Koska Israelin hallitsijan oli määrä olla ”kuningas, jonka Jehova, sinun Jumalasi, valitsee”, joka hallitsisi Jehovan  kansaa Jehovan nimessä ja Jehovan lain mukaan, hänen valtaistuimensa oli todellisuudessa ”Jehovan valtaistuin” (5Mo 17:14–18; 1Ai 29:23).

Sen lisäksi, että Jehovan kuninkuus kytkeytyi Juudan kuninkaalliseen sukuhaaraan, hän istui Israelin valtaistuimella toisessakin merkityksessä. Jeremia sanoi siitä: ”Loistoisa valtaistuin on ollut korkeudessa alusta asti; se on pyhäkkömme paikka.” (Jer 17:12.) Jehovan sanottiin ’istuvan kerubien yllä’, jotka oli sijoitettu pyhäkköön todistuksen arkun sovituskannen päälle (2Mo 25:22; 1Sa 4:4). Jumalan läsnäoloa kuvasi pilvi, ja siitä lähti kertomuksen mukaan yliluonnollinen valo, josta juutalaiset kirjoittajat myöhemmin käyttivät nimitystä Šekhi·nahʹ (3Mo 16:2). Vaikka Jeremia oli ennustanut, ettei liiton arkkua olisi, kun israelilaiset palaisivat Babylonista, se ei merkinnyt sitä, että Jehovalla ei enää ollut tarkoitus olla valtaistuimella palvontansa keskuksessa. Jehova sanoikin: ”Siihen aikaan kutsutaan Jerusalemia Jehovan valtaistuimeksi.” (Jer 3:16, 17.) Hesekielin ennallistusprofetiat ovat samansuuntaisia, sillä hänelle sanottiin hänen näyssään Jehovan temppelistä, jossa ei näkynyt liiton arkkua: ”Ihmisen poika, tämä [temppeli] on valtaistuimeni paikka.” (Hes 43:7.)

Jehova teki liiton, jonka mukaan Daavidin siemenen valtaistuin ”tulee pysymään ajan hämärään asti” (1Ai 17:11–14). Kun enkeli Gabriel ilmoitti tämän lupauksen täyttymisestä Marialle, hän sanoi: ”Jehova Jumala antaa hänelle [Jeesukselle] hänen isänsä Daavidin valtaistuimen, ja hän hallitsee kuninkaana Jaakobin huonetta ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” (Lu 1:32, 33.) Sen lisäksi, että Jeesus perisi maanpäällisen valta-alueen, hän saisi myös osuuden Jehovan valtaistuimesta, joka käsittää koko kaikkeuden (Il 3:21; Jes 66:1). Jeesus puolestaan lupasi jakaa kuninkaallisen vallan kaikkien niiden kanssa, jotka hänen uskollisten apostoliensa tavoin olisivat uudessa liitossa hänen Isänsä kanssa ja jotka Jeesuksen tavoin voittaisivat maailman. Siten heidän annettaisiin istua valtaistuimilla Jeesuksen kanssa. (Mt 19:28; Lu 22:20, 28–30; Il 3:21.)

Sakarjan kautta esitetyn Jehovan profetian mukaan ”Vesa”-nimisen miehen, Jehovan tulevan temppelin rakentajan, ”on tultava papiksi valtaistuimellaan”, ja sopusoinnussa tämän kanssa Paavali sanoo Jeesuksesta: ”Meillä on tällainen [kuningas-pappi Melkisedekin kaltainen] ylimmäinen pappi, ja hän on istunut Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle taivaissa.” (Sak 6:11–13; Hpr 8:1.) Kristuksen Jeesuksen lisäksi Johannes näki koko Jumalan hengellisen huoneen eli pyhäkön, uskollisen kristillisen seurakunnan, valtaistuimilla kuningas-pappeina hallitsemassa tuhat vuotta (Il 20:4, 6; 1Pi 2:5).

Kuten psalmissa 45:6 on ennustettu ja Paavali vahvistaa Heprealaiskirjeen 1:8:ssa, Jeesuksen valtaistuin, hänen virkansa eli valtansa suvereenina, on lähtöisin Jehovalta: ”Jumala on sinun valtaistuimesi aina ja ikuisesti.” Toisaalta myös Panettelija on antanut järjestöilleen perustan eli vallan hallita, kuten Ilmestyksen 13:1, 2:ssa suoranaisesti sanotaan ’merestä nousevasta pedosta’: ”Lohikäärme antoi pedolle sen voiman ja sen valtaistuimen ja suuren vallan.” Tarjotessaan samanlaista valtaa Jeesukselle Kristukselle Saatana ilmaisi hintansa: ”Jos sinä – – teet palvontateon minun edessäni, niin se kaikki tulee olemaan sinun.” (Lu 4:5–7.) Vastaavasti ”peto” sai varmasti valtaistuimen eli vallan sillä ehdolla, että se palvelisi Saatanaa.

Käsitellessään Jeesuksen asemaa Jumalan Mestarityöntekijänä Paavali mainitsee, että ”valtaistuimet” luotiin Kristuksen välityksellä. Ilmeisesti tuo sana tarkoittaa virallista valtaa, sekä näkyvää että näkymätöntä, Jumalan hallintojärjestelyssä. (Kol 1:16.)