Muinaiset vankkurit olivat yksinkertaisia, tavallisesti puisia kulkuneuvoja, joissa oli pinna- tai umpipyörät (1Sa 6:14). Jotkin vankkurit olivat tuskin muuta kuin kaksipyöräisiä lavoja, joiden etuosaan oli kiinnitetty vaakasuora aisa. Joissakin vankkureissa oli laidat, ja jotkin oli katettu, niin kuin ne kuudet katetut vankkurit (joita kutakin veti kaksi sonnia), joissa kuljetettiin tabernaakkelin tarvikkeita (4Mo 7: 2–9). Ilmestyksen 18:13:ssa mainitut ”vaunut” saattavat tarkoittaa nelipyöräisiä vankkureita.

Varsinkin varhaisina aikoina vankkureita vetivät Israelissa tavallisesti naudat, hevosia taas käytettiin etenkin vaunujen vetoeläiminä ja sodassa (2Sa 6:3, 6; 15:1; 1Ai 13:7, 9; San 21:31). Vankkureissa kuljetettiin ihmisiä (1Mo 45:19, 21, 27; 46:5), viljaa ja muita kuormia (1Sa 6:7–14; Am 2:13). Sotavankkurit (jotka mainitaan Ps 46:9:ssä) olivat ehkä kuormaston vankkureita. Jesajan aikaan, jolloin israelilaisilla oli paljon hevosia (Jes 2:7), hevosten vetämiä vankkureita eli rattaita käytettiin puimiseen (Jes 28:27, 28).

Profeetta Jesaja voivotteli niitä, jotka ’vetivät syntiä kuin vankkureiden valjailla’, mikä viittasi mahdollisesti siihen, että sellaiset ihmiset olivat kiinni synnissä samoin kuin eläimet olivat valjailla kiinni niissä vankkureissa, joita ne vetivät (Jes 5:18).