(hepr. ʽeʹgel).

Nuori nauta; heprealainen sana tarkoittaa kuitenkin aina sonnivasikkaa. Vasikoita esitettiin uhreiksi (3Mo 9:2, 3), ja erikoistilaisuuksissa tai -olosuhteissa valmistettiin syötäväksi teurasvasikka (1Mo 18:7, 8; 1Sa 28:24; Lu 15:23).

’Vasikan halkaiseminen ja sen puolikkaiden välitse kulkeminen’ viittaa ikivanhaan tapaan tehdä juhlallinen sitoumus tai liitto (vrt. 1Mo 15:9–21). Jeremia käytti tätä ilmausta epäilemättä korostaakseen sen liiton pyhyyttä, johon juutalaiset olivat astuneet Jumalan edessä ja jonka ehdot velvoittivat heidät vapauttamaan ne israelilaisveljensä, jotka he olivat ottaneet orjiksi (Jer 34:17–19).

Kuvaannollista käyttöä. Uskotonta Israelia oikaistiin kuin kokematonta ’vasikkaa, jota ei ole opetettu’ kantamaan iestä (Jer 31:18). Egyptin palkkasotureita verrataan teurasvasikoihin, jotka eivät pystyisi vastustamaan babylonialaisia vaan pakenisivat (Jer 46:21, 26). Kun julkeat ja jumalattomat jauhetaan tomuksi, Jumalan nimeä pelkäävien osoitetaan menevän ulos ja tömistävän maata kuin karjasuojasta päästetyt syöttövasikat (Mal 4:1, 2).

Vasikanpalvonta. Vasikanpalvonta oli ensimmäinen Raamatussa mainittu epäjumalanpalveluksen muoto, johon israelilaiset lankesivat Egyptistä lähtönsä jälkeen. Kun Mooses oli vuorella ottamassa vastaan Jumalan lakia, israelilaiset tulivat kärsimättömiksi ja menivät pyytämään Aaronilta, että tämä tekisi heille jumalan. Aaron teki heidän antamistaan kultaisista korvarenkaista valetun vasikkapatsaan, joka epäilemättä esitti nuorta sonnia (Ps 106:19, 20). Sen katsottiin edustavan Jehovaa, ja seuraavana päivänä pidetyn juhlan sanottiin olevan ”juhla Jehovan kunniaksi”. Israelilaiset uhrasivat kultaiselle vasikalle, kumarsivat sen edessä, söivät, joivat ja pitivät hauskaa laulaen ja tanssien. (2Mo 32:1–8, 18, 19; Ne 9:18.)

Valettu vasikka ei ollut välttämättä kokonaan kultaa. Tähän viittaa se, että puhuessaan valetun kuvan tekemisestä Jesaja kertoo metallityöntekijän päällystävän sen kullalla (Jes 40:19). Kultainen vasikka saatettiin siis tehdä puusta ja päällystää sen jälkeen kullalla. Kun Mooses sitten poltti kuvan, sen puinen sisus hiiltyi ja kultakerros suli joko kokonaan tai osittain. Loppu murskattiin, ja sitä jauhettiin, kunnes se oli hienoa kuin tomu, ja tämän hiili- ja kultatomun Mooses sirotteli veden pinnalle. (2Mo 32:20; 5Mo 9:21.)

Egyptissä harjoitettu epäjumalanpalvelus, joka yhdisti jumalat lehmiin, sonneihin ja muihin eläimiin, oli todennäköisesti vaikuttanut israelilaisiin voimakkaasti, koska he alkoivat palvoa vasikkaa niin pian Egyptistä vapautumisensa jälkeen. Tämän vahvistavat Stefanoksen sanat: ”He – – kääntyivät sydämessään takaisin Egyptiin ja sanoivat Aaronille: ’Tee meille jumalia kulkemaan edellämme – –.’ Niin he tekivät noina päivinä vasikan ja toivat teurasuhrin ylös tälle epäjumalalle ja alkoivat huvitella kättensä tekojen parissa.” (Ap 7:39–41.)

Kymmenen heimon valtakunnan ensimmäinen kuningas Jerobeam pelkäsi, että jos hänen alamaisensa kävisivät jatkuvasti Jerusalemissa palvomassa, he nousisivat kapinaan ja palaisivat Daavidin huoneeseen, joten hän teetti kaksi kultaista vasikkaa (1Ku 12:26–28). Raamatussa ei kerrota, missä määrin Israelissa aiemmin harjoitettu vasikanpalvonta, se mitä Jerobeam itse oli nähnyt Egyptissä ollessaan (1Ku 12:2), tai kanaanilaisten ja muiden kansojen uskonnot (joissa jumalat kuvattiin usein seisomassa jonkin eläimen, esim. sonnin, päällä) vaikuttivat siihen, että Jerobeam valitsi juuri vasikan edustamaan Jehovaa.

 Jerobeam sijoitti toisen kultaisen vasikan kaukana pohjoisessa sijaitsevaan Danin kaupunkiin ja toisen Beteliin, n. 17 km Jerusalemista pohjoiseen. Hän sanoi alamaisilleen, että oli liikaa vaatia heitä menemään Jerusalemiin asti palvomaan ja että vasikka edusti Jumalaa, joka oli tuonut heidät pois Egyptin maasta. (Vrt. 2Mo 32:8.) Koska Leevin heimon papit jatkoivat uskollisesti Jehovan palvontaa Jerusalemissa, Jerobeam nimitti omat pappinsa johtamaan väärää palvontaa Danissa ja Betelissä olevien vasikkaepäjumalien edessä (2Ai 11:13–15). Hän järjesti myös lehtimajanjuhlaa muistuttavan juhlan, mutta sitä vietettiin kuukautta myöhemmin kuin Jerusalemissa vietettyä juhlaa (1Ku 12:28–33; 2Ai 13:8, 9; 3Mo 23:39).

Jehova tuomitsi tämän vasikanpalvonnan ja ennusti profeettansa Ahian kautta, että Jerobeamin huonetta kohtaisi onnettomuus (1Ku 14:7–12). Siitä huolimatta vasikanpalvonta pysyi syvään juurtuneena kymmenen heimon valtakunnassa. Myös kuningas Jeehu, joka poisti Baalin palvonnan Israelista, antoi vasikanpalvonnan jatkua todennäköisesti pitääkseen kymmenen heimon valtakunnan erossa Juudan valtakunnasta (2Ku 10:29–31). 800-luvulla eaa. Jehova herätti profeettansa Aamoksen ja Hoosean julistamaan Hänen tuomionsa vasikanpalvonnalle, johon kuului vasikkapatsaiden suuteleminen, sekä ennustamaan kymmenen heimon valtakunnan tuhon. Betelin kultainen vasikka vietäisiin Assyrian kuninkaalle, mikä murehduttaisi sekä kansan että vieraiden jumalien papit. Uhrikukkulat tuhottaisiin ja väärään palvontaan käytettyjen alttarien päällä kasvaisi orjantappuroita ja ohdakkeita. (Ho 10:5–8; 13:2; Am 3:14; 4:4; 5:5, 6.) Onnettomuus kohtasikin kymmenen heimon valtakuntaa, kun Assyria kukisti sen 740 eaa. Noin sata vuotta myöhemmin Jeremia profetoi, että moabilaiset joutuisivat häpeämään jumalaansa Kemosia yhtä paljon kuin israelilaiset olivat joutuneet häpeämään vasikkaepäjumalansa palvontakeskusta Beteliä (Jer 48:13). (Ks. BETEL nro 1; EPÄJUMALA, EPÄJUMALANPALVELUS: Kuninkaiden hallitessa; LEHMÄ; SONNI.)